Olen tässä jo pidempään ihmetellyt, kun yhteydenpito kavereiden kanssa on loppunut melkein täysin paria poikkeusta lukuunottamatta. Facebookissa tykkäillään toisten statuksista ja kommentoidaan antaumuksella, mutta ei ehditä nopeasti teekupposen ääreen. Toki kaikilla on omia kiireitään, en minäkään joka päivä ehdi juoksemaan ympäri kaupunkia. Eniten minua harmittaa se, että jos itse otan sen ensimmäisen askeleen ja kyselen kuulumisia tai ehdotan, että nähtäisiin jossakin, mutta viestiin ei vastata ollenkaan. Pitääkö tämä ottaa henkilökohtaisesti ja todeta olevani ei-toivottu ystävä? Tämä nostaa omaa kynnystäni ottaa jatkossa yhteyttä.
Olenkohan jotenkin ulkona nykyisistä kaveriympyröistä, kun en ole naimisissa tai perheellinen, vastikään jäänyt sinkuksi tai aloittanut seurustelua? Korpeaa kovasti ennen erittäin läheisen ystäväni tapa ignoorata kokonaan silloin, kun hänellä menee hyvin, mutta silloin kun masentaa, niin olkapääni onkin korvaamaton. Pitääkö minun taas vaihtaa maisemia, jotta minua ei pidetä itsestäänselvyytenä? "Kyllä se soittaa, kun sillä on asiaa..." Ehkäpä en soitakaan.
1 älähdys(tä):
Ymmärrän täysin, niin tuttua. Olen tullut siihen lopputulemaan että niiden ystävien kanssa pidetään yhteyttä, ketkä oikeasti myös pitävät yhteyttä ja muut saavat olla. Ja myös päätin tehdä enemmän tuttavuutta uusien ihmisten kanssa.
Lähetä kommentti