Ero

Minä ja salmiakki olemme olleet kavereita jo pitkään. En nyt sanoisi koko 28-vuotiaan elämäni ajan, tuskinpa vanhempani antoivat minulle mustaa kultaa vielä ollessani taaperoikäinen, mutta ainakin reilun 20 vuoden ajan. Eilen tämä symbioosi tuli ainakin väliaikaisesti tiensä päähän, sillä haukatessani ruutusalmiakkia hampaani halkesi. Kuului (ja tuntui) vain rusahdus. Sillä hetkellä päätin jättää loput salmiakit rasiaan ja tarjota ne jollekin muulle. Ehkäpä siskoni tulee herkuttelemaan niillä, ken tietää. Huomenna allekirjoittanut joka tapauksessa talsii hammaslääkäriin hoidattamaan lohjennutta hammastaan. Lupaan myös pyhästi tarkistuttaa muutkin hampaat, jotta voin jossakin vaiheessa alkaa lämmittelemään kuoppaista suhdettani salmiakin kanssa.