Myönnän ihan rehellisesti, että olen katsonut todella vähän klassikoiksi miellettäviä elokuvia. Jossain vaiheessa niitä tuli telkkarista ihan kiitettävästi, mutta viime vuosinna lähinnä Suomi-klassikoita, jotka on nähty jo kymmeniä kertoja uusintojen uusintoina.
Elämän menetettyjen tuntien joukossa mainitsinkin jo tehneeni hidasta kuolemaa Citizen Kanea katsoessa, joten en käy siitä nyt avautumaan yhtään sen enempää. Yleisesti ottaen miellän klassikot harvinaisen viihdyttäviksi tuotoksiksi ja olen monta kertaa harmitellut sitä, kuinka nykyajan leffoista puuttuu se klassikkojen naiivius ja kepeys. Romanttiset komediat ovat tietysti asia erikseen, mutta nekin toistavat jo itseään.
0 älähdys(tä):
Lähetä kommentti