Rairairuohoa

Enpä muista milloin olisin viimeksi laittanut rairuohoa kasvamaan saati koristellut pääsiäisenä, joten aion tänä vuonna ottaa ilon irti. Rairuoho on ollut kasvamassa jo perjantai-illasta lähtien ja tänä aamuna olin näkevinäni jo jotakin pientä nysää tirkistelemässä mullan seasta! Myöhemmin viikolla ajattelin poiketa Tiimariin hakemaan tipuja ja joitakin koristeita ja hilppaista tienposkeen etsimään pajunkissoja ja vääntä niistä ovikranssin. Pitänee myös palmusunnuntaina varustautua mahdollisia virpojia varten halvoilla ja pahanmakuisilla pääsiäismunilla, hähää. :)

Niinjoo ja countdown: 7 työpäivää lomaan!!!!!

Tyttöjen leffaviikonloppu

Otettiin siskon kanssa ilo irti jälleen kerran miesvapaasta viikonlopusta ja katottiin kaksi tyttöjen leffaa. Lauantai-iltana tarjoiltiin Julie & Julia kera hapokkaan ja helmeilevän irkkusiiderin (Magners, irkkulaisittain Bulmers, joku markkinointijehu on vaan päättäny muuttaa sen Irlannin ulkopuolella Magnersiks, Briteillä on kans Bulmers-siideri -- sairaan outoa oikeesti). Julie & Julia kertoo siis tarinan kahdesta naisesta, ja heidän suhteestaan ruoanlaittoon. Julia Child oli amerikkalainen rouvashenkilö, joka asui miehensä kanssa Ranskassa 1940-50-luvulla ja päätti opetella kokkaamaan ja päätyi erinäisten sivujuonien myötä kirjoittamaan kirjan "Mastering The Art of French Cooking". Julie Powell sen sijaan oli vuonna 2002 elämäänsä tyytymätön pätkätyöläinen, joka miehensä kannustamana päätti vuoden aikana kokeilla kaikkia Childin kirjasta löytyviä reseptejä, bloggasi kokkailuistaan ja päätyi myös kirjoittamaan kirjan, johon tämä leffa siis perustuu. Meryl Streep on loistava. Amy Adams on hyvä. Ja leffassa oli järjettömän paljon syötävän hyvännäköistä ruokaa. Melkein tekis mieli kaivaa omat reseptikirjat hyllystä ja aloittaa samanlainen projekti. Ainakin saisi joka päivä hyvää ruokaa - ja siinä sivussa vielä muutaman ylimääräisen kilon vyötärölle. Arvio? Parasta A-luokkaa. Tykkäsin.

Sunnuntaiaamupäivän leffan myötä sukellettiin jälleen Ranskaan, mutta tällä kertaa Coco Chanelin sielunmaisemiin. Coco avant Chanel kertoo Coco Chanelin elämänvaiheista, kuinka hänestä tuli muodinluoja. Onneksi tämä leffa jätettiin aamupäiväkatselmukseen, sillä illalla yhden siiderin jälkeen tämä unettava tekele olisi saattanut jäädä kesken. Hurjan mielenkiintoinen tarina sinänsä ja leffa toi erinomaisesti esiin sen, kuinka erilaisen tyylin Chanel loihti 1900-luvun alkupuoliskolla verrattuna edeltäviin hörhelöihin ja muutenkin koristeelliseen pukeutumiseen. Ja Audrey Tautou on jotenkin magneettinen näyttelijä, joka pääsee parhaiten oikeuksiinsa ranskankielisissä elokuvissa. Yksi asia minua vaan jäi häiritsemään. Nimittäin Coco Chanelin tupakointi. Mahtoi jäädä vaatteisiinkin aikamoinen tupakan löyhkä, kun nainen sauhutteli ateljeessaan päivät pitkät. Yäh.

Hömppäleffa

Sain pomolta leffaliput kun olivat hankkineet sarjalippuja ja nuo kaks lippua olis menny tänään umpeen eivätkä itse ehtineet kattomaan mitään, joten allekirjoittanut otti tilaisuudesta vaarin ja kutsui kaverin mukaansa. Tehtiin eilisestä sitten uus ystävänpäivä leffaa myöten ja olihan kunnon hömppää.. :) Juoni oli aika perinteinen, alussa kaikki on niin kivaa kun on ystävänpäivän aamu, sitten joku menee pieleen, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Muutama hilpeä yllätyskin mahtui joukkoon (SPOILERI: Eric Dane ja Bradley Cooper homoparina?? HAH!) ja parit myötähäpeää nostattavat naurut. Muutoin oli niin pinkkiä ja oksennan-sydämiä-meininkiä. Perinteistä jenkkimättöä siis.

Pakko muuten sanoa vielä, että Anne Hathaway on yllättänyt minut ihan täysin erilaisilla rooleillaan. Hänhän aloitti Disneyn leffoissa, mutta on sen jälkeen osoittanut osaavansa oikeastikin näytellä. Vaikka tämä leffa nyt ei mikään laatunäyttelemisen takuuleffa ole niin pointsit Annelle, jonka roolihahmo oli varsin piristävä tapaus. Useimmat muut vetivätkin roolinsa perusmaneereilla läpi. Äh. Onneksi ei tarvinnut maksaa mitään. :)

Ummetusjääkiekko ja maaliripuli

Suomen ja USA:n välinen olympiavälierä kirvoitti kotikatsomossa uusia jääkiekkotermejä. Ummetusjääkiekko kuvaa mielestämme osuvasti sitä vimmattua maalin hakemista, mutta kun se kiekko ei vaan löydä tolppien väliin niin kysehän on selkeästi ummetuksesta. Termistä pointsit siskolle, joka kehittelee omalaatuisia teorioitaan ja termejään huvin, mutta ei suinkaan urheilun vuoksi. Maaliripuli sen sijaan.. noh, se 1. erä oli ripulia pahimmillaan eikä kaipaa lisäselityksiä. Siinä tämänkertaisten olympiakiekkojen anti allekirjoittaneelle. Kisastudio vaikenee eikä palaa aiheeseen ainakaan ihan hetkeen.