That's All, Folks

Nythän on niin, että minua ei tällä hetkellä jaksa kiinnostaa tarpeeksi ylläpitää tätä tekelettä ja kirjoitella tyhjänpäiväisiä jaaritteluja, jotka eivät kiinnosta ketään. Laitan koko hässäkän telakalle määräämättömäksi ajaksi. Saatan palata asiaan, kun löydän elämästäni tarpeeksi mielenkiintoista selitettävää. 

Good night and good luck.

AAAARRRRRGGGHHHHH!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrräyh!!! V*tutus ja megalomaaninen ärsytys. Sainpahan purkaa tätä edes johonkin. Joo.

Kuukausi!!!

Johan tässä on kohta jo puoli vuotta odoteltukin, mutta enää siis kuukausi jäljellä, kun allekirjoittanut pakkaa kapsäkkinsä ja lennähtää Kaliforniaan viikoksi lomailemaan. :) Ajankohta voi olla aika monen mielestä outo, kuka oikeasti haluaa Kaliforniaan keskellä joulukuuta? Keväällä siellä on jo tosi lämmin, kun täällä lumet vasta sulaa. Ja syksyllä kun täällä kylmenee, siellä on vielä kesä kauneimmillaan. En piittaa niistä ollenkaan, satakoon vaikka pikku-ukkoja taivaalta koko loman ajan. 9.12. vietetään sulhon kanssa kolmatta vuosipäivää - uskomatonta, mutta totta - ja onhan se aika romanttista kuljeksia joulutunnelman täyttämillä kaduilla ja kaupoilla. Tai no, miehestä en tiedä, mutta minun mielestäni ainakin. Siispä käytinkin viikonlopun hyödyllisesti ja otin selvää San Franciscon kauppatarjonnasta. Shoppailufiilis alkaa pikkuhiljaa nostaa rumaa päätään. Onneksi tätä reissua varten on säästetty. :)

Movie Monday #11: Ärsyttävin elokuvahahmo

Jatketaan vielä toisella haasteella. Tätä kun ei tarvinnut juurikaan edes miettiä. Mieleeni tuli melkein kiljuen Jar Jar Binks Tähtien Sota Episodi I -elokuvasta (ja II ja III).

Tämä hahmo on kaikin tavoin ärsyttävä. Jamaikalainen lespausaksentti, ärsyttävä tohotus ympäriinsä ja pelkkä hahmon ulkomuoto saavat vereni kiehumaan. Lucasin George taisi saada jonkinlaisen halvauksen kun tätä hahmoa kehitteli ja kuvitteli sen tuovan mukanaan kaivattua tahatona huumoria. Vaikutus oli päinvastainen, Jar Jar Binksin kohellus vain ärsyttää ja kaikki repliikit ovat mukahauskoja, toisin kuin Harrison Fordin esittämän Han Solon sarkastiset kommentit.

Movie Monday #10: Who would you be?

"Missä elokuvassa sinä haluaisit elää ja miksi? Olisitko joku kyseisen elokuvan nykyisistä hahmoista vai mieluummin joku sivustakatsoja? Rakentuisiko maailmasi vain tämän yhden elokuvan ja sen puitteiden varaan vai yhdistäisitkö aspekteja eri rainoista? Miten on ajallisen kontekstin laita, entä soundtrackin? Kuka ohjaisi elämääsi?"

On siis uuden haasteen aika. Miten ihmeessä kaikista näkemistäni mahtavista elokuvista voisin valita vain yhden? Törkeästi yhdistäisin eri elokuvia toisiinsa.

Voisin elää rauhallista maalaiselämää Konnussa.

Koska Suuri Palava Mulkosilmä kuitenkin jossakin vaiheessa alkaa häiriköimään, lähtisin opettelemaan käytännöllisiä loitsuja Tylypahkaan.

Varmuuden vuoksi voisin myös opetella käyttämään Kultaista Kompassia, ja liikkua eri rinnakkaismaailmojen välillä.

Soundtrack olisi tietenkin John Williamsin käsialaa, ja ohjaajana Peter Jackson. Jos en näyttelisi itse, minua näyttelisi Ginnifer Goodwin.

Movie Monday #9: Mikä fiilis!

Välttelen tänään näköjään kaikin mahdollisin keinoin kotihommia, joten hyvä tekosyy päivittää blogia. Koska minulla ei ole henkilökohtaisella tasolla mitään sen kummempaa kerrottavaa, paitsi että olen tätä nykyä yhden viisaudenhampaan verran tyhmempi, jatkan tällä leffahaastelinjalla edelleen jälkijunassa, mutta väliäkö tuolla.

Tänään aiheena on elokuva, jota kohtaan omaa aivan tietynlaisia tunteita jne. Speksit löytyy täältä. Mietin tätäkin aihetta aika pitkään, sillä yleensä katson leffoja hetken mielijohteesta. Jotkut leffat tietysti jää mieleen tietystä tilanteesta, mutta ei niistä mitään sen kummoisempaa fiilistä tule kun ne katsoo uudelleen joskus myöhemmin.

Mieleeni tuli kuitenkin yksi elokuva, joka ei oikeastaan herätä tunteita tietyn tilanteen vuoksi vaan miljöön. Asuin 1,5 vuotta Irlannissa, ja vaikka kituutin tuon ajan ärsyttävässä työssä ja kirosin paikallista byrokratiaa, rakastuin tuohon menninkäisten vihreään maahan ihan kympillä ja haluaisin taas käydä siellä uudestaan. Tapasin myös sulhoni Dublinissa, joten tuosta maasta on jäänyt mieleen paljon hyviä muistoja.

Once julkaistiin jo Irlannissa asuessani, mutta katsoin sen vasta muutettuani takaisin Suomeen, ja voi hyvänen aika kun mieli herkistyi katsellessani tuttuja Dublinin maisemia ja kuunnellessani irlantilaista aksenttia. Elokuvan pääosan esittäjät muuten voittivat parhaan alkuperäiskappaleen Oscarin kyseisestä elokuvasta ja olivat pariskunta ihan oikeassakin elämässä jonkin aikaa.

Joulua odotellen

Voisko sanoa, että joulun odotus on virallisesti alkanut, kun jouluun on enää alle 2 kk ja Michael Bublén joululevy julkaistiin maanantaina? Olen siis fiilistellyt alkuviikon joululauluilla ja tämä Bublén uusin menee heti omien joulusuosikkieni joukkoon, hyvin lähelle Josh Grobanin "Noel" -levyä.

Michael Bublé on siis - niille, jotka eivät heppua tiedä - Kanadalainen muusikko, jota useinkin tituleerataan tämän vuosituhannen Frank Sinatraksi, eikä suotta. Hemmolla on aivan mieletön svengi, pehmeä ääni ja hulvaton huumorintaju. Jostain taisin lukea, että ennen tätä nykyistä suosiotaan hän heitti stand up -keikkaa Kanadassa. Hänen konserttinsa on jonossa seuraavana must see -listallani, josta onneksi olen jo päässyt ruksaamaan Grobanin ja U2:n. :)

Mutta joululevyyn liittyen, Bublén levyssä on sitä vanhanajan joulutunnelmaa, jota kuulee 1940-50-luvun levyillä. Kunnon tunnelmointia ja virkistäviä uusia versioita. Yksi suosikeistani on Mariah Careyn alunperin (ehtikö joku ensin, ainakin Carey sen teki tunnetuksi) levyttämä "All I Want For Christmas Is You", joka Bublén levyllä on niin mahdottoman nätti balladi. Jännä sikäli, että levyn tuottajana toimii samainen David Foster, joka tuotti myös Grobanin "Noel"-hitin. Molemmat ovat levyttäneet "Ave Maria" -kappaleen, joka hieman kyllä lässähtää Bublén esittämänä. Tai ehkä olen vain sen verran puolueellinen, että Grobanin mahtava baritoniversio vie mennessään.

Joka tapauksessa.. Alle 2 kuukautta jouluun on, laskin aivan itse eilen.. :)

Movie Monday #8: Lapsuuden sankarille

Tällä viikolla onkin pitänyt kiirettä henkilökohtaisten juttujen kanssa, etten ole ehtinyt päivittämään blogia. Otetaan nyt kuitenkin viikon lopuksi uusi haaste. 

Tätä ei kauhean pitkään tarvinnut miettiä. Kun pohdiskelin lapsuuttani ja elokuvia, joita silloin katselin ja jotka ovat jääneet mieleeni, vain yksi nousi selkeästi ylitse muiden, nimittäin Maija Poppanen. En edes muista kuinka vanha (eli nuori) olin nähdessäni tämän satumaisen tarinan ensimmäistä kertaa, mutta se jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen ja tänäkin päivänä ammennan kyseisestä elokuvasta myös omaan elämääni, kuten vertaamalla siskoni kaiken omaisuuden sisältävää käsilaukkua Maija Poppasen pohjattomaan laukkuun, johon mahtuu naulakko.

Elokuvan kenties paras jakso on hyppy animaatiomaahan, jossa piirretyt pingviinit tarjoavat teetä ja karusellin hevoset lähtevät hippasille - lapset, Maija ja Bert tietysti selässään. Ja kuka pystyy sanomaan supercalifragilisticexpialidocious ilman, että kieli menee solmuun? Vaatii muutaman harjoituskerran. :)

Movie Monday #7: Gone but not forgotten

Tämänkertaisena haasteena näyttelijä, joka on jättänyt tämän aineellisen maailman ja jäänyt elämään vain elokuvissa.

Tämä oli yllättävän vaikea - tai sitten ei, jos päätyy varmaankin oman sukupolveni osuvimpaan vaihtoehtoon, eli Heath Ledgeriin, joka aivan takuulla lähti aivan liian aikaisin.

Päädyin silti hieman klassisempaan vaihtoehtoon. Jos minulta kysytään kautta aikojen valovoimaisinta näyttelijää, päätyisin tähän samaan vastaukseen: Audrey Hepburn.

Syysmasennus

...se iskee aina ihan puskan takaa yllättäen. Kun joku asia hankaloituu elämässä, tuntuu ettei mikään toimi. Muuttoni USA:an on nyt jämähtänyt viranomaisten jäykistelyn vuoksi, ja sekös pännii. Könsikäs kävi viikonloppuna ja hetken aikaa oli kivaa, mutta seuraavan kerran nähdään vasta joulukuussa, kun lähden Kaliforniaan. Kaiken lisäksi on ollut niin äärettömän ällöttävät sääolosuhteet ja aina väsyttää enkä ole jaksanut salillakaan käydä. Motivaatio on kadonnut johonkin mustaan aukkoon. Syvä huokaus.

Onneksi pientä piristystä tähän masentavaan arkeen toi eiliset taloyhtiön pihatalkoot. Joo ei siinä talkoomielessä vaan lähinnä se, että kuulin isännöitsijän kirjoittaneen papereihinsa kotimaani olevan... Pakistan. Kirvoitti aikamoiset naurut ja vitsit itseltä sekä naapureilta. Onko ihme, että vuodenvaihteesta lähtien yhtiössämme on uusi isännöitsijä?

Leffaviikonloppu

Ihan tällä leffateemalla jatkaen (en ole muuttamassa tätä leffablogiksi, ei tarvitse hätääntyä), tuli pitkästä aikaa käytyä ihan teatterissa katsomassa leffoja jopa kaksin kappalein.

Perjantaina käytiin hyvän ystävän kanssa ensin syömässä, sen jälkeen katsomassa Crazy, Stupid, Love. ja vielä leffan jälkeen viinilasillisella ja tuhottiin myös kannullinen sangriaa. Tuon leffan olen halunnut nähdä jo pidemmän aikaa, traileri oli jo sangen viihdyttävä ja antoi odottaa perinteistä romanttista komediaa, mutta tämähän oli lähinnä draamakomedia, jonka keskiössä on keski-ikäinen pariskunta avioeron partaalla. Paljon sympatiapisteitä, hyviä nauruja ja myötähäpeän tunteita herättävä elokuva. Hauskana sivuhenkilönä vielä Josh Grobanin esittämä äärimmäisen ärsyttävä lakimies kammottavalla sivujakauskampauksella (kuinka paljon lakkaa on jouduttu käyttämään, jotta ne kiharat on saatu kuriin). 

Suosittelen miehille, naisille, pariskunnille, sinkuille, teineille. Tämän voi oikeasti käydä katsomassa sen paremman tai komeamman puoliskon kanssa. 

Toinen viikonlopun leffa oli Horrible Bosses. Tätä olisi voinut odottaa DVD:llekin, mutta päätettiin könsikkään kanssa lähteä viettämään deitti-iltaa sen sijaan, että käkitään taas koko viikonloppu allekirjoittaneen kämpässä. Juoni: kolme kaverusta tykkäävät muuten työstään, mutta pomot ovat mulkeroita. Yksi kaveruksista saa idean tappaa pomot, ja suunnitelma pannaan toimeen. Yllättäen kaikki ei mene niin kuin pitäisi.

Tämän kautta on muuten aika hyvä käsitellä omia työpatoutumia. Toimii. Ja hei, jos Kevin Spacey on mukana näyttelijäkaartissa niin se on merkki siitä, että tämä kannattaa nähdä.

Movie Monday #6: Tylsä klassikko

Myönnän ihan rehellisesti, että olen katsonut todella vähän klassikoiksi miellettäviä elokuvia. Jossain vaiheessa niitä tuli telkkarista ihan kiitettävästi, mutta viime vuosinna lähinnä Suomi-klassikoita, jotka on nähty jo kymmeniä kertoja uusintojen uusintoina.

Elämän menetettyjen tuntien joukossa mainitsinkin jo tehneeni hidasta kuolemaa Citizen Kanea katsoessa, joten en käy siitä nyt avautumaan yhtään sen enempää. Yleisesti ottaen miellän klassikot harvinaisen viihdyttäviksi tuotoksiksi ja olen monta kertaa harmitellut sitä, kuinka nykyajan leffoista puuttuu se klassikkojen naiivius ja kepeys. Romanttiset komediat ovat tietysti asia erikseen, mutta nekin toistavat jo itseään. 

Pitkään mietittyäni tätä tehtävää tuli vihdoin mieleen yksi klassikko, jonka katsoin läpi haukotellen, nimittäin Tohtori Zhivago. Olen aloittanut kirjan joskus, se jäi kesken. Aloitin leffan katsomisen neljä kertaa, kunnes viimein viidennellä kerralla jaksoin katsoa loppuun saakka. Ei vaan uppoa allekirjoittaneeseen.

Movie Monday #5: Päässäni soi ja soi ja soi...

Perjantaifiiliksissä kirjoittelen nyt vielä toisenkin Movie Monday -haasteen. Tämä saattaa olla se kaikkein mieluisin minulle, mutta samalla myös niin kovin vaikea etten selviä yhdellä elokuvalla... Musiikki on minulle monta kertaa se juttu, joka tekee elokuvasta ikimuistettavan. Oikea musiikki korostaa elokuvan eri tilanteita ja jälkikäteen kuunneltuna tuo mieleen ehkäpä tietyn henkilön. Alla listaa eri suosikeistani sekalaisessa järjestyksessä.

Piano

Yksi leffasuosikeistani, jonka soundtrack on ihan käsittämättömän kaunis. Muistan kun näin tämän elokuvan ensimmäistä kertaa (tiettyjä kohtauksia ajatellen taisin olla kuitenkin aika nuori..) ja musiikki jäi päähäni soimaan. Tapailin etenkin "The Heart Asks Pleasure First" -kappaletta omalla pianollamme pitkään korvakuulolta ennenkuin sain nuotit itselleni ja opettelin soittamaan ainakin melkein oikein. Tätä kuunnellessa tekee mieleni samantien rynnätä Hellaksen liikkeeseen ja ostaa piano itselleni, ja jatkaa rakkaan harrastuksen parissa. Kyllä minä vielä joskus, kun minulla on aikaa ja rahaa.

Tron: Legacy

En ole nähnyt alkuperäistä Tronia eikä minua aluksi huvittanut tätä uuttakaan nähdä. Yhdistän Tronin automaattisesti nörtteihin, siis kaikenlaisiin pelinörtteihin (no offence), jotka istuvat kuulokkeet päässä aamusta iltaan. Sattumalta kuulin soundtrackin ensin, mikä herätti kiinnostukseni itse elokuvaa kohtaan. En yleensä edes kuuntele Daft Punkia tai muuta tämän tyylistä musiikkia, mutta tämä jotenkin vaan kolahti. En tiedä miksi. Ehkä sisälläni asuva pelinörtti pyrkii tätä kautta esiin, mene ja tiedä. Mutta tätä on kiva kuunnella töissä. Niin ja tykkäsin leffastakin.

Moulin Rouge

Pähkäilin pitkään ensimmäisen haasteen kohdalla laitanko tämän vai My Fair Ladyn. Arvelin kuitenkin, että jossain välissä on joku soundtrack-haaste, ja tännehän tämä sopii kuin nakutettu. Rakastan tätä elokuvaa yli kaiken ja jaksan katsoa tämän yhä uudelleen ja uudelleen. Tarina, miljöö, hahmot, musiikki, kaikki vetoaa minuun ja herättää iloa ja surua, hämmenystä siitä, että Baz Lurhmann on oikeasti niin nerokas henkilö, että on voinutkin tuoda meille jotain näin kaunista katseltavaa (ja kuunneltavaa). Tunnettujen hittien käyttäminen tässä vuosisadan vaihteeseen sijoittuvassa musikaalissa on jotakin niin käsittämättömän toimivaa. Näistä on vaikea valita sitä parasta, mutta päädyin nyt linkittämään Ewan McGregorin esittämän "Your Song" -kappaleen. Tämä on niin ihana versio.

Sin City

Tämä on varmaan yksi yllärisuosikeistani leffan ja musiikin suhteen. En yleensä pidä näistä väkivaltapläjäyksistä, mutta tämä vetosi minun synkään puoleeni jollain hämärällä tavalla. Ja nämä Robert Rodriguezin musiikit vaan jäävät päähän soimaan. Tämä on erittäin hyvää siivousmusaa, angstiseen mielentilaan sopivaa??

Vangelis

Rakastuin Vangeliksen sävellyksiin muistaakseni lukiossa kuullessani "Conquest of Paradise" -kappaleen ensimmäistä kertaa. Tämä toimi kimmokkeena kirjoittaa jopa esitelmä elokuva- ja näyttämömusiikista sekä herrasta itsestään. Vangelis on tuottanut vuosien saatossa useita mielettömän upeita sävellyksiä mm. "Blade Runner", "Aleksanteri" sekä Oscar-palkittu "Chariots of Fire". Itse elokuvat eivät ole minua niin paljon säväyttäneet, mutta musiikki teki niistä katseltavia.

John Williams 

Elokuvamusiikista ei voi puhua mainitsematta John Williamsia. Hänen sävellyksensä kun soivat noin joka toisessa Hollywood-leffassa. Harry Potterin tunnusmusiikki ensimmäiseen elokuvaan, Indiana Jones ja tietenkin, Tähtien Sota. 'Nuff said, eiköhän tämä riitä.

Movie Monday #4: Itkupilli

Minä tunnustan: olen kyynelehtijä. Tai minusta on tullut sellainen. Nuorempana katsoin läpi kaikki läpeensä potentiaaliset itkuleffat ilman tunteen häivää, mutta nykyään saan kuivata silmiä jatkuvasti. Ja tähän ei tarvita edes kovin kummoista kohtausta, pelkkä TV-mainoskin voi saada allekirjoittaneen silmät kostumaan. Eli pääsääntöisesti enemmän tai vähemmän surullinen kohtaus, häät, raskausuutinen ja lapsen syntymä ovat selkeitä merkkejä sille, että kannattaa pitää nessut lähellä.

Jos nyt yksilöidään se itketys yhteen tiettyyn leffaan niin näin äkkiseltään mieleen tulee Marley & Me, sillä mikään ei itketä enemmän kuin rakkaan lemmikin poismeno. Katsoin tämän itse asiassa hyvin pian sen jälkeen, kun sanoin hyvästit rakkaalle kanimummelille, joten jokainen voi kuvitella, ettei siitä itkusta meinannut loppua tulla. Tämä oli muutenkin jotenkin todella herttainen leffa, jota kuvaa erittäin mainiosti TV-lehdissä esiintyvä perinteinen "lämminhenkinen perhedraamakomedia". Se kertoo kaiken oleellisen, mutta tämä ei ole niin korni kuin ne ysärihenkiset perhedraamakomediat (Yksin kotona jne.), jotka aiheuttavat lähinnä puistatuksia.

Juonesta siis sen verran, että elokuva perustuu John Groganin kirjoittamaan omaelämänkerralliseen kirjaan perheensä elämästä 13 vuoden ajalta, kun heillä oli Marley-niminen koira. Näyttelijävalinnatkin olivat jotenkin osuvat, virkistävää nähdä Owen Wilson hieman vakavammassa roolissa, hän oli onnistunut jättämään suurimman osan maneereistaan taka-alalle, eikä ollut niin höhlä kun useimmissa leffoissan (ei millään pahalla, pidän Wilsonista näyttelijänä itse asiassa erittäin paljon) ja Jennifer Aniston on hyvä kumppani Wilsonin hahmolle.

Movie Monday #3: Elämän menetetyt tunnit

Tämmöisiä leffoja ei ole onneksi tullut kovin montaa nähtyä, mutta aina välillä tulee jo kesken leffaa sellainen fiilis, että nakertaisin ennemmin käteni irti kuin jatkan kyseisen rainan katsomista. Tässä top 5 leffoista, jotka saavat vessanpöntön siivoamisenkin vaikuttamaan viihdyttävältä aktiviteetilta. 

5. Green Lantern

Voi kauhistus. Kököt erikoistehosteet, täysin käsittämätön juoni, mitäänsanomattomat henkilökemiat... Tässä turhukkeessa ei ollut muuta hyvää kuin Ryan Reynolds rintakarvoineen. Pikkulinnut kertovat, että ne ovat muka suunnitelleet jatko-osaa tälle??? Onneksi tähän löytyi edes hyvä kuva.

4. Twilight - Houkutus

3. Twilight - Uusikuu

Viime vuosilta tälle samaiselle listalle ovat myös kivunneet nämä kaksi ensimmäistä Twilight-leffaa, joista ensimmäisen kävin katsomassa silkasta mielenkiinnosta (virhe!) ja toisen solidaarisuudesta ystävääni kohtaan (toinen virhe!). Enempää en aio itseäni kiduttaa, loput jäävät katsomatta.

2. Citizen Kane

Klassikko. Äärimmäisen tylsä sellainen.

1. Gigli

Maailman turhin elokuva. Suoranainen elokuvauloste. Mitkään adjektiivit eivät riitä kuvaamaan, kuinka huono tämä tekele on. Suorastaan käsittämätöntä, että sekä Jennifer Lopez että Ben Affleck ovat kumpikin edelleen jokseenkin vakavasti otettavia tekijöitä viihdeteollisuudessa tehtyään tämän turhakkeen.

Movie Monday #2: Rakkain elokuvahahmo

Jatketaan nyt samantien, kun tätä tuli jo hieman mietittyä ja tässä nyt on hieman luppoaikaakin kirjoitella. Pitäisi siis löytää rakkain elokuvahahmo, tai joku sellainen joka merkitsee minulle paljon. Speksit löytyy täältä. 

Tämä hahmo ei nyt sillä tavalla rakkain ole, mutta päädyin etsimään lähinnä sellaisen hahmon, johon voin samaistua. Hahmo, joka on normaali, tekee virheitä, koheltaa kuten me kaikki eikä ole ulkomuodoltaan missi vaan tavis. Jaa kuka? No Bridget Jones tietysti.

Bridget on samanlainen kuin me kaikki tavisnaiset. Hieman pullea, hömppä, etsii sitä oikeaa, mutta sortuu vääriin miehiin, ehkä hieman yksinkertainen, mutta henkilö, josta on todella helppo pitää. Vaikka kuinka pidänkin kahdesta ensimmäisestä Bridget Jones -leffasta, toivon ettei studiopomot lähde tekemään toista jatko-osaa. Annetaan Bridgetin ja Mark Darcyn pitää se onnellinen loppunsa.

Movie Monday # 1: Musikaali

Teki mieli kirjoitella jotain, mutta en tiedä mistä kirjottaisin. Törmäsinkin tähän Movie Monday -blogiin Isilrahin kautta ja koska minulla ei ole omaa mielikuvitusta, niin päätin ottaa osaa ja alkaa kirjoittelemaan näitä aina kun siltä tuntuu. Näitä ei siis välttämättä tule päivittäin tai sitten innostun joku päivä ja kirjoittelen useamman kerrallaan.

Ensimmäinen aihe on musikaalit ja voihan pojat, näistä löytyis vaikka mitä helmiä. DVD-hyllystäni löytyy useampikin tämän tyylin edustaja. Mieli tekisi kertoa niistä kaikista, mutta tyydyn nyt yhteen megasuosikkiini (koska luulen voivani heittää myöhemmässä vaiheessa vielä yhden tai kaksi musikaalia lisää, hah).

Kyseessä on tietenkin iki-ihana My Fair Lady. Siitä lähtien, kun näin tämän musikaalin ensimmäistä kertaa, olen lallatellut musikaalin kappaleita (laitankin soundtrackin taustalle soimaan) sekä hokenut "The rain in Spain stays mainly in the plain" ja "In Hartford, Hereford and Hampshire hurricans hardly happen" ja tästä musikaalista myös periytyy oma feikkibrittiaksenttini, jota toisinaan huvikseni viljelen. Audrey Hepburn osoittaa upeat näyttelijän lahjansa esittämällä raakkuvalla työläisaksentilla englantia puhuvaa köyhää tyttöä, Eliza Dolittle. Rex Harrisonin näyttelemä Henry Higgings ottaa haasteekseen muokata köyhästä Elizasta lady ja opettaa hänet puhumaan hienostoenglantia.

Jos elokuva ei muuten kirvoita reaktioita, voisin väittää naama pokerilla, että jopa musikaalien vihaaja naurahtaa Ascot Derby-kohtaukselle, jossa on ensinnäkin alussa mahtava musiikkinumero ja kasa naurettavia hattuja ja pukuja. Eliza käyttäytyy kuten lady, kunnes tulee itse laukkakisan aika. Valitettavasti ladyn tsemppausta ei näy alla olevassa klipissä.

(Ei niin) ikävä lokakuu

Syksy ja lehtikeli! Melkein kuin VR:n syystiedotteesta. Olinpa tänä aamuna viksu ja vilmaattinen ja ennen kaikkea kaukaa viisas kun kipsaisin asemalle odottelemaan aikaisempaa junaa, joka tosin pysähtyy kaikilla Espoon asemilla, mutta joka jäi jumittamaan Y-junan edelle. Jos olisin ollut liikkeellä Y-junalla, olisi potuttanut, kun U-juna käkkii edellä. Nyt ei potuttanut, hihhii.

Odotin todella masentavaa viikonloppua lenssun kourissa kärvistellen - ja joo, olihan se räkäinen ja täynnä aivastuksia. Mutta mahtava ylläri myös könsikkäältä, joka torstaina oli saanut vartin aikaa päättää lähteekö Saksaan työreissulle. Ja tokihan mies näki tilaisuutensa tulleen ja yllätti lauantai-iltana koputtelemalla oven takana. Onneksi ei niin myöhään kuin yleensä, olisin muuten saanut sen kuuluisan paskahalvauksen. Eikä tuonut kukkiakaan, olivat kentällä jo ehtineet myydä kaikki. Ehdotti tosin, notta voi lähteä hakemaan niitä lähikaupasta, mutta en minä sitä enää ovesta ulos päästänyt. :) Tai no, pakkohan se oli eilen päästää, lähdin jopa saattamaan lentokentälle. Pieni ulkoilu teki itsellekin hyvää, kun oli jo useamman päivän läjinyt kotona ja seilannut sänky-sohva-sänky -akselilla. 

Joka tapauksessa aikalailla ihana alku tälle sateiselle ja pimeälle kuukaudelle. Ja ehkä tässä nyt jaksaa odottaa sen 2kk ja 3 päivää (enää!!!!!!), kun allekirjoittanut lähtee vaihteeksi sulostuttamaan (?) könsikkään elämää viikoksi Kaliforniaan. Awww ja ihquuu ja oksentakaa sydämiä - niin minäkin teen. ;)

Vilken skojare!

Sähköpostiini on viime aikoina tipahtanut enemmänkin pankkihuijausviestejä sekä Nordealta että Osuuspankilta. Ensimmäiset viestit olivat jopa jokseenkin uskottavia. Kävin huvikseni jopa katsomassa tuota nettisivua, jolle linkki osoitti, ja aika hyvin olivat onnistuneet kopioimaan Nordean kirjautumissivun. Mitä nyt kaikki linkit ohjautuivat aina takaisin samalle kirjautumissivulle ja lähdekoodikin oli täyttä kuraa - kyllä, kävin katsomassa! - ja sivuston salauskin puuttui. Pieni nörtti minussa saa selittämätöntä mielihyvää, kun osaan erottaa tämmöiset vilunkihommelit.

Tämä viimeisin viesti sai kyllä aikaan pientä naurunremakkaa:

Kyllä, tililläni todellakin on "epäsäänöllistä toimintaa" etenkin sen ollessa kohtuutyhjillään. Miten "takuutan" tietoni? Kyllä nyt jollain ulkomaanelävällä on mennyt sormi suuhun Googlen kääntäjää käyttäessä. Hihii.

Vuosi ilman Elviiraa

9.9. tuli vuosi täyteen Elviiran poismenosta. Vuosi on pitkä aika, mutta silti se tuntuu niin kovin lyhyeltä ajalta. Vasta äskettäinhän kanivanhus vielä rouskutti jyviä häkissään tyytyväisenä... Tällaisina hetkinä, kun kaikki tuntuu ahdistavan ja olevan niin kovin monimutkaista, Elviiran pelkkä läsnäolo lohdutti. Elviira ei kysellyt eikä kyseenalaistanut, sille riitti vain rapsutus korvien takaa tai leuan alta ja maailmassa oli kaikki hyvin. Pienen kanin elämä on hyvin simppeliä. 

Mikä sitten omassa elämässäni tällä hetkellä mättää? Muu kuin Elviiran puuttuminen. Kaikenhan pitäisi olla hyvin, hyvä työpaikka ja elämänmuutos edessä USA:an muuton myötä, komea sulho odottamassa muuttoani, kotimaahan jäävillä perheenjäsenillä on kaikki hyvin. Ehkäpä tämä on vain muutoksen tuomaa ahdistusta, ehdin jo juurtua vajaan neljän vuoden aikana näihin maisemiin, ja muutto kauas Atlantin ja Amerikan mantereen toiselle puolelle jännittää ja myös pelottaa hieman. Monenlaiset asiat pyörivät päänupissani 24/7, joten on vaikea saada unta, ja kun ei nuku kunnolla ei myöskään pysty keskittymään. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Elviira tuhahteli, kun tuhersin toisinaan itkua sen turkkia vasten. Lemmikkieläimet vaan osaavat lohduttaa omalla tavallaan. Minulla on ikävä. Ja tulee olemaan vielä pitkään. :(

Kiukku, väsy ja nuhaoireet = outoja ajatuksia

Aina välillä käy niin hassusti, että pään sisäinen jukeboxi alkaa soittamaan jotain hittibiisiä tai muuta renkutusta. Ja vaikka tietääkin, miten kappaleen lyriikat menee, mieli jollain tavalla vaan muuttaa jonkun sanan ihan toiseksi. Onkohan jokseenkin häiriintynyttä hyräillä mielessään "bensaa suolissaan" vaikka tietää, että sanat menevät oikeasti "bensaa suonissaan"? Ja mistä ihmeestä tämä ikivihreä edes tuli pieneen mieleeni? En voi ymmärtää. Syytän tästä huonosti nukuttua yötä, koko päivän jatkunutta pientä päänsärkyä, molemmista seurannutta kiukkuista olotilaa ja ilmeisesti jonkin sortin alkavaa nuhaa. No, olipahan joku enemmän tai vähemmän hauska anekdootti tänne kirjoitettavaksi.

Ch-ch-ch-changes

Oho, näköjään bloggerikin on muuttunut kuukaudessa. Hämmentävää, osaako tätä enää edes käyttää?

Joo, kesäloma vilahti ohi ihan huomaamatta ja pääasiassa asioita pohdiskellen. Asiahan on nyt niin, että avasin kerrankin suuni oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, ja näin ollen puuhaan tällä hetkellä muuttoa Kaliforniaan työn ja miehen perässä - kyllä, minäkin sorruin. Jännä, miten asiat tuntuu aina välillä loksahtamaan paikoilleen. Tässähän on toki paljon kaikenlaista tekemistä, työlupa-asia on ihan kesken, mutta sehän ei minua estä katselemasta asuntoja, suunnittelemasta sisususta ja tiirailemasta Kalifornian nähtävyyksiä (könsikäs on jo hätää kärsimässä, kun valistin jo hiukan etukäteen tulevista viikonloppureissuista). Muuttohan on vielä kaukana tulevaisuudessa, vuodenvaihteen jälkeen. Joulukuun reissusta tuleekin lomareissun lisäksi asuntojen-ja-tulevan-kotipaikan-katselmusreissu.

Tulen toki käymään Suomessa, ei minusta näin helposti eroon pääse. Mutta vastaisuudessa kannattaa laskea 10 tunnin aikaero ennenkuin ottaa puhelimeen kauniiseen käteen tai odottelee juttukaveria naamiksessa. 

Jännät ajat edessä. Katsotaan irtoaako sitä työlupaakaan.

Edit: Ovat sitten vaihtaneet fonttien kootkin. Grreat.

Lomalomalomalomaloma!!!

Takana pitkä kesä toimistolla ja edessä olis odotettu kahden viikon lomapyrähdys. Kroppakin alkaa jo vähän vinkkailemaan, että lepo olis tarpeen. Väsyttää ja polvi vihoittelee. Niinpä hyppäänkin töitten jälkeen bussiin ja vietän muutaman päivän Haminassa siskon luona. Siitä onkin jo aikaa kun ollaan viimeksi vietetty aikaa yhdessä ilman, että paikalla on ollut muita sukulaisia, yleensä juhlapyhien tai muiden kemujen aikaan.

Lopulle lomalle ei olekaan sen kummempia suunnitelmia. Paria kaveria pitäisi yrittää nähdä, mutta saapi nähdä jääkö rahaa hammaslääkärireissun jälkeen. Tuo taannoin lohjennut hammas on tällä hetkellä odottavalla kannalla, 22. päivä siihen pitäisi saada kunnon paikka. Peukut pystyyn ettei lääkäri viime hetkellä totea että se pitää poistaa. :)

Näillä mennään, syksymmällä luvassa toivottavasti uusia ja jännittäviä uutisia. :)

Urheiluhullu

Olen merkkaillut tammikuun alusta lähtien kuntoiluja treenit.net -sivustolle ja huvikseni kävin kyyläilemässä, kuinka on sujunut ajalla 1.1.2011-31.7.2011.

Kuntosali	78	71.2%	75:15:00	0.0%	0.0
Spinning	25	19.4%	20:30:00	0.0%	0.0
Kävely	12	9.5%	10:00:00	100.0%	82.6km
	115		105:45:00		82.6km

Eli keskimäärin 3,8 liikuntakertaa viikossa, keskimäärin 3,5h kerrallaan. Mukana tietysti monen tunnin kävelyreissuja, jotka pidentävät tuota kestoa.

Pientä kiinteytymistä havaittavissa, mutta paino edelleen suunnilleen samoissa lukemissa kuin alkuvuodesta. Pitänee jättää nykyinenkin vähäinen herkuttelu vielä vähemmälle... :)

Mekko

Nelly.comissa on käynnissä kilpailu, jossa voi suunnitella oman mekon. Oli ihan pakko räpeltää jotain. :)

Lisää asiaa legoista

Tämä hammasasia painaa nyt kovasti mieltä. Kävin tänään Kampin Megaklinikalla paikkauttamassa haljenneen hampaan ja nuori naishammaslääkäri, kovin mukava sellainen, laittoi tilapäisen paikan ja uhkaili, että tuo hammas joudutaan ehkä poistamaan. :( Usein kuulemma juurihoidon läpikäyneet hampaat valitettavasti halkeavat ja silloin niitä ei aina välttämättä enää pystytä paikkaamaan.

Varailinkin heti ajan samalle hammaslääkärille, jonka luona olen käynyt aikaisemmin. Bongasin Oral-hammaslääkärikeskuksen sivuilta CEREC-täytteen, jolla periaattessa pitäisi pystyä tämä minunkin hampaani fiksaamaan. Toivottavasti! En tahdo olla hampaaton alle kolmekymppisenä!!! :(

Vähän positiivisia fiilareita loppuun, tasan 5kk päästä Elli hyppää Lufthansan jumboon ja lennähtää Kaliforniaan! Mahtava ajoitus käydä siellä joulukuussa, mutta hei, pääsen jälleen ihailemaan (tai ällistelemään) amerikkalaisia joulukoristeita, tekemään jouluostoksia ja tietenkin viettämään laatuaikaa könsikkään kanssa. Kolmas vuosipäivä lähestyy. Huikeeta. :) Tarkoituksena on lentää San Franciscoon ja ajellaan sieltä pariksi päiväksi Los Angelesiin ja ehkä myös Las Vegasin kautta takaisin Friscoon. Ei malttaisi odottaa.. :)

Ero

Minä ja salmiakki olemme olleet kavereita jo pitkään. En nyt sanoisi koko 28-vuotiaan elämäni ajan, tuskinpa vanhempani antoivat minulle mustaa kultaa vielä ollessani taaperoikäinen, mutta ainakin reilun 20 vuoden ajan. Eilen tämä symbioosi tuli ainakin väliaikaisesti tiensä päähän, sillä haukatessani ruutusalmiakkia hampaani halkesi. Kuului (ja tuntui) vain rusahdus. Sillä hetkellä päätin jättää loput salmiakit rasiaan ja tarjota ne jollekin muulle. Ehkäpä siskoni tulee herkuttelemaan niillä, ken tietää. Huomenna allekirjoittanut joka tapauksessa talsii hammaslääkäriin hoidattamaan lohjennutta hammastaan. Lupaan myös pyhästi tarkistuttaa muutkin hampaat, jotta voin jossakin vaiheessa alkaa lämmittelemään kuoppaista suhdettani salmiakin kanssa.

"Yes, but do you accept DEBIT card??"

Asiakaspalvelun arkea. Eräs Britanniassa asuva vahvalla intialaisella aksentilla puhuva miekkonen on häiriköinyt minua nyt pari päivää. Tämä alkoi eilen, kun hän yritti ostaa verkkokaupasta, mutta ei onnistunut. Soitti sitten toimistollemme ja valitti, että verkkokauppa ei toimi. Kertoi käyttävänsä paikallista pankkikorttia ja kehoitin ostamaan luottokortilla. Kiitos ja hei. Puhelin soi pian uudestaan ja keskustelu jatkui suunnilleen näin.

"Your webstore doesn't accept my card."
"Can you tell me what type of credit card you are using? We accept Visa, MasterCard and American Express if you're in America."
"I have a debit card."
"We don't accept debit cards."
"But I don't know if I have balance in my credit card. Do you accept debit card?"
"No we don't accept debit cards. Can you try with your credit card."
"Hold on..." (mies selittää ilmeisesti vaimolleen jotain ja kyselee luottokortista ja roplaa jotain)
...
"Yes? Do you accept debit card?"
"No, we don't accept debit cards..."
"Can I buy this from your store in UK?"
"Our program is not sold in stores in UK but you can contact our reseller." (annan miehelle jälleenmyyjän tiedot)
"Thank you very much. Can I pay with my debit card?"
"I'm sorry I don't know, contact the reseller and ask them."
"Ok thank you bye."

Mitä ilmeisimmin setä sai ostettua ohjelman jälleenmyyjältä, mutta behold - ei osaa asentaa sitä ja päättää jälleen soittaa meille.

"Hello? I'm calling from UK. Your program is not downloading."
"Ok... Do you receive an error message?"
"Yes.. Hold on.." (setä roplaa koneellaan, mutisee itsekseen asennusvaiheen eri viestejä, kunnes yhtäkkiä...
"Aha, here, error when trying to write over an existing file."
"Ok, it seems that you have the program already installed on your computer and it causes a glitch. Please remove the old version and install again."
"But it is not downloading and I have a brand new Windows 7 machine." (kaikki yhdessä: ooooohhhhhh, ihan uusi!!!)
"Sir, you have been able to download the installation file but the old version is causing a glitch with the new installation." (tätä jatkuu eessuntaa, ei tämä lataa, poista se vanha versio, yadda-yadda-yadda)
"I have removed the old version. How do I remove the old version?" (wtf??)
"Sir, open the Control Panel and then Programs and Features. There choose [program] and click on 'Remove'."
"I have removed the old version."
"Ok, the installation folder might still be there on your C-drive. Remove the folder. Go to C-drive, Program Files and remove the folder."
"Oh thank you I'll try again again and be back if it doesn't work." (please don't!)

Mutta tottakai setä soitti vielä neljännen kerran.

"Yes hello I'm calling from UK."
"Hello.. How can I help you?" (tunnistin tässä vaiheessa jo numerosta ja viittoilin työkavereille epäuskoisen näköisenä)
"Yes I have bought your program but it is not working."
"Ok.. Do you receive an error message?"
"Yes it is opening but it is in trial mode but I bought the full version."
"Have you received your license?"
"Yes."
"Enter the license code to unlock the trial version. Log in to the program and click on 'Information' and there 'Enter the license'."
"Yes hold on..." (mies roplaa jälleen ja mutisee itsekseen)
"Yes I'm in the program now but I am in lesson one. Do I need to open my email?"
"If that's where your license information is, then yes."
"Ok yes hold on.." (mies jatkaa roplaamista)
"Ok yes I have copied my license information what do I do now?"
"Login to the program, click on 'Information' on your right hand side menu and click 'Enter the license'." (alkaako jo ahdistaa?)
"Ok yes hold on.. Yes I see the link now I paste the license. I will get back to you if it doesn't work."

Arvaa vastaanko, jos soitat vielä uudelleen?

Intialainen kalankorva

Sarjassamme väärinluettuja (ja ymmärrettyjä) valmisruokien nimiä. Otsikossa mainittu (oikealta nimeltään intialainen kana korma) iski minulle silmää työpaikan jääkaapista. Joskus muinoin kävellessäni K-kaupan hyllyjen välissä, sattui näkökenttääni mummon manaajakastike (eli mummon kanaa ja kastiketta). Johtuvatkohan nämä vain vilkkaasta mielikuvituksestani, väsymyksestä vai diagnosoimattomasta lukihäiriöstä? Hauskoja nämä silti ovat, mummon manaajakastike etenkin.

"Kyä tää härkänen jäätelö o!"

Nyt sitä saa jätskinäkin, meinaan Fazer Salmiakkia. :) Könsikäs ei tykännyt yhtään salmiakista kun maistatin ja sunnuntaina ihmetteli kaupassa, että "ette kai te ny tosissanne oo tehny tosta jätskiä kun ne karkitkin on sellasta sontaa!" No, juurikin niin tehtiin. Suomalaiseen makuun. :)

Ja ei, en ole Fazerin lobbaaja vaan salmiakin ystävä. :)

VR:n outoa logiikkaa

Ihmettelin VR:n uusia kesäaikatauluja, joiden mukaan rantaradan junat Helsinkiin päin on aikataulutettu kulkemaan minuutin myöhemmin talviaikaan verrattuna ja vastaavasti Helsingistä Karjaalle päin minuutin aikaisemmin. Lyhyen matikkapääni mukaan juna olisi näin minuuttia aikaisemmin Kirkkonummella ja antaisi huikeat 2 minuuttia ylimääräistä aikaa kipaista seuraavaksi lähtevään junaan. Onko tämän logiikan taustalla VR:n yritys ehkäistä junamyöhästymisiä? Rantaradan junat ovat lähes poikkeuksetta ne samat 3 minuuttia myöhässä mihin aikaan päivästä tahansa (noo, hiukan kärjistettyä, -kö?) TALVELLA, joten miksi ihmeessä tämä muutos on tehty kesäaikatauluihin? Ellei tätä samaa muutosta jatketa myös kesän jälkeen, kun kuuluisa "lehtikeli" yllättää ratakiskojen soturit. Silloin ei kyllä 2 minuuttiakaan riitä pelastamaan myöhästymiseltä...

Kroatian postikorttimaisemia

Kroatia oli ihan mahdottoman kaunis paikka! Olisin voinut viipyä pidempäänkin, mutta koti ja velvollisuudet kutsuu. Alla kuitenkin hieman kuvia.. :)

Before and after

Innostuin lomalla poseeraamaan jopa pariin otteeseen ja tästäpä saa hyvän aasinsillan vuoden aikana tapahtuneeseen muutokseen. Näiden kahden kuvan välillä on siis melko tarkkaan vuosi eroa. Olen tyytyväinen. :)

Vanhempi ja viisaampi

Henkilöni lähestyy hitaasti, mutta varmasti 30 ikävuotta. Kiitän vielä uudelleen kaikista onnentoivotuksista. Mukavinta tietysti oli tulla kotiin ja bongata könsikkään lähettämä pitkävartinen ruusu. On se vaan niin romanttinen. :)

Koska juhlintani koostui eilen vain muutaman tunnin shoppailupyrähdyksestä (löysin viimein jo pitkään himoitsemani topin!), lähden juhlistamaan alkavia ryppyjäni Kroatiaan, Hvarin saarelle. Palailen pienehkön kuvapäivityksen kera aikaisintaan 28. päivä. SE ON LOMA NY!

2-3 viikkoa, my ass!

Käväisin huhtikuun puolivälissä pitkästä aikaa optikolla, kun työterveyshuolto kerran maksaa. Päädyin tilaamaan samalla uudet okulaarit, ja innolla olen odottanut tekstaria, jotta maailmani kirkastuisi hieman. Tilatessani minulle sanottiin, että menee 2-3 viikkoa. Tänään on kulunut kuukausi. Tekisipä mieleni käydä peruuttamassa koko tilaus ja ilmoittaa, että pitäkää perhana kalliit silmälasinne, minä en niitä enää halua. Paitsi haluan kuitenkin, sillä tykkään niistä kehyksistä ihan valtavasti. Toivoin vain saavani ne päähäni ennen lauantain reissua. Huoh.

Niin, lauantaina Kroatiaan!

Vähän isompi jytky

Vaikka intoni jääkiekkoa kohtaan on laimentunut vuosien saatossa, pystytimme joka tapauksessa siskon ja miehensä kanssa kisakatsomon heidän sohvalleen eilen illalla. Tokihan MM-kisojen finaali liikuttaa lähes koko Suomea ja kansallinen itsetunto on huipussaan ainakin seuraavan parin viikon ajan. MM-kullan tietysti kruunaa se, että leijonalauma suorastaan jyräsi loppuottelussa alleen rakkaat naapurimme, Ruotsin joukkueen. AIVAN MAHTAVAA!!!

Day 30

30-day song challenge

Day 30: Your favorite song at this time last year

Tää on melkein kuin "save the best for last". No ei ihan, mutta Bublé on kyllä erikoisen hyvä ja piffailin tätä pitkään ja pääsee nyt viemään musahaasteen vikan paikan.

Iloista vappua kaikille!

Day 29

30-day song challenge

Day 29: A song from your childhood

Tätä kuunneltiin ja paljon. Arrrrr!!!!!

Day 28

30-day song challenge

Day 28: A song that makes you feel guilty

Näistä on puhuttu jo pitkään, mutta en vaivautunut kuuntelemaan ikinä. Ja kun kuuntelin viimein tykästyin hirveästi. Ja nyt on kauhean syyllinen olo kun melkein missasin nämä.

Day 27

30-day song challenge

Day 27: A song that you wish you could play

The ultimate pianokonsertto. Ei taida riittää rahkeet enää tässä vaiheessa kun harjottelu on tipahtanu minimiin.

I love my iPhone

Olen jo pitkän aikaa hinkunut itselleni ikivanhaa Polaroid-kameraa ja nyt vasta älysin, että hyvänen aika, Applen AppStoresta löytyy sellainen ohjelma, jolla saa otettua mukamas Polaroid-kuvia. Arvatkaas kuka meni hieman sekaisin? Tästä se riemu vielä repeää. Ja koska en itse viihdy kameran edessä ja kummityttö poseeraa mielellään, pääsiäisenä tuli otettua neidistä aika monta kuvaa sekä peruskameralla että puhelimella. Tässä vähän tuotoksia.

Day 26

30-day song challenge

Day 26: A song that you can play on an instrument

Ainakin joskus muinoin osasin, nyt on taidot vähän ruosteessa kun en ole vuosikausiin soittanut aktiivisesti. Kuka ostais mulle pianon?

Day 25

30-day song challenge

Day 25: A song that makes you laugh

'Nuff said.

Day 24

30-day song challenge

Day 24: A song that you want to play at your funeral

Synkkää, mutta kai tämä sopii tunnelmaan. Ellei jengi sitten laita lauluksi ja tanssiksi, kun minusta viimein aika jättää.

Day 23

30-day song challenge

Day 23: A song that you want to play at your wedding

Jos jossakin vaiheessa ne häägeimit pidetään, niin tämä voisi toimia häämarssin korvikkeena. :)

Day 22

30-day song challenge

Day 22: A song that you listen to when you're sad

Tähänkin kategoriaan voi laittaa minkä tahansa viisun. Tämä nyt sattuu olemaan yksi lempparibiiseistä ja sopii hyvin mun melankoliseen mielentilaan.

Day 21

30-day song challenge

Day 21: A song that you listen to when you're happy

Allekirjoittanut kuuntelee iloisella mielellä ollessaan vaikka mitä. Sehän riippuu vain sen hetkisestä mielialasta, että mitä tekee mieli kuunnella. Myönnettäköön, että viime aikoina suupielet on kääntyny ylöspäin tätä biisiä kuunnellessa. Saattaa myös liittyä itse tilanteeseen, jossa kuulin kyseisen kipaleen ensi kertaa ja siitä jää aina omanlainen fiiliksensä mieleen. Sitä muistellessa. :)

Day 20

30-day song challenge

Day 20: A song that you listen to when you're angry

Saatan kuunnella kiukkuisena mitä tahansa, mutta tässä on sopivasti potkua kiukkupäiviin.

Day 19

30-day song challenge

Day 19: A song from your favorite album

Mulla ei oikeastaan ole mitään yhtä tiettyä lempparilevyä - paitsi ehkä joku joululevy, hihi. Joku Joshin levy ehkä, mutta en mä viitsi kahta kertaa peräkkäin laittaa samalta artistilta musiikkia. Sen vuoksi päädyinkin tähän biisiin yhdestä lempparileffamusikaalista. Ja let's face it, Ewan McGregor on tosi ihana. :)

Day 18

30-day song challenge

Day 18: A song that you wish you heard on the radio

Jättäkää se Westlifen kammottava kopio hyllylle ja soittakaa tätä!! Harmitus, että virallisen musiikkivideon koodi on salattu, mutta pääasia, että kuulee musiikin.

Day 17

30-day song challenge

Day 17: A song that you hear often on the radio

Mä en itse asiassa kuuntele radiota juuri ollenkaan, mutta tämä soi jossain vaiheessa ihan tauotta ja tykkään heidän muustakin tuotannostaan (kuten ilmeisesti 5 miljoonaa muutakin suomalaista).