maanantai 24. syyskuuta 2007

Ukkosta ilmassa

Naita mukavia keleja kestikin vahan liian pitkaan (note: syyskuun alussa oli lampimampaa ku elokuussa). Taalla ukkostaa ja vetta tulee ku Esterin ahterista. Eipa tarvi miettia lahtisko tanaan lenkille.

3kk jouluun!!!!

Ystavat rakkaat, enaa 3 kuukautta jouluun!!! Pitanee alkaa miettimaan joululahjojen hankintaa. Onko toiveita?

keskiviikko 19. syyskuuta 2007

Nimimerkki 'Töihin vaikka väkisin'

Antakaa minulle töitä!

Lievän epätoivon riivaamana selailin työvoimatoimiston sivuja, ja ilmoituksenne erottui muiden joukosta kuin englantilainen New Yorkissa. Olen nimeltäni Sini Taskinen, 24-vuotias Dublinissa asuva monitaituri, ja olen (kotimaista) työpaikkaa vailla.

Tunnollisena nuorena kirjoitin ylioppilaaksi Karkkilan lukiosta vuonna 2002, ja aloitin samana syksynä opinnot Lahden ammattikorkeakoulussa matkailun laitoksella. Itsenäinen opiskelijaelämä hyppyrimäkien kupeessa ei ilmeisestikään ollut vaeltelevalle sielulleni tarpeeksi, sillä lähdin Kreikkaan opiskelijavaihtoon ensimmäisen vuoden jälkeen. Tarkoitukseni oli viipyä vain puoli vuotta, mutta vuoden 2004 olympialaiset Ateenassa olivat liian hyvä mahdollisuus sivuutettavaksi, joten toiset puoli vuotta vietin olympia- ja paralympiakylässä suorittaen osan työharjoittelustani. Olympialaisten jälkeen palasin takaisin Lahteen suorittamaan väliin jääneitä kursseja tappotahdilla ajatus valmistumisesta takaraivossani takoen. Megalomaanisen kurssimäärän lisäksi jouduin pohtimaan vielä suorittamattomia työharjoitteluviikkoja sekä opinnäytetyöni kirjoittamista. Ateenan kisoissa solmimien kontaktieni ansiosta sain loistotyöharjoittelupaikan ESPOO 2005 vammaisten yleisurheilun avoimista Euroopan mestaruuskilpailuista. Työharjoitteluni ohella suunnittelin ja toteutin kilpailujen VIP-palvelut yhdessä ystäväni kanssa opinnäytetyönämme, ja sain restonomin tutkintopaperit joulukuussa 2006.

Työhistoriaani kuuluu jo edellä mainittujen lisäksi myös puolen vuoden mittainen työsuhde Soneran kotimaisittain kenties surullisen kuuluisassa mobiiliasiakaspalveluksessa. Työsuhteen päätyttyä huhtikuun lopussa 2006 etsin hanakasti töitä Etelä-Suomesta kenenkään palvelukseen kuitenkaan päätymättä. Tilapäisen mielenhäiriön seurauksena päädyinkin vastoin kaikkia odotuksia Dubliniin IBM:lle töihin, ja täällä Guinnessin ja viskin ystävien keskellä olen viihtynyt jo yli vuoden.

Vaikka suuresti Dublinista kaupunkina pidänkin, ja maa itsessään on vihreä ja kaunis, olen tullut siihen tulokseen, että on aika palata takaisin kotimaan kamaralle. Etsin työtä, jossa pääsisin tuomaan omia kykyjäni huomattavasti paremmin esille. Nykyinen työni ei anna minulle enää minkäänlaisia haasteita, ja rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tulevaisuudenkuva itsestäni istumassa puhelinasiakaspalvelussa IBM:n bunkkerissa aiheuttaa kylmiä väreitä.

Olen takuuvarmasti kaikkea mitä ilmoituksenne perusteella oletatte minun olevan – ja vielä enemmän! Viimeisimpien vuosien aikana keräämäni työ- ja elämänkokemuksen ansiosta en hätkähdä vaativassakaan tilanteessa. Tietokoneiden ja MS Officen kanssa olen tehnyt tuttavuutta teini-ikäisestä lähtien, ja uskallan sanoa, että saattaisin jopa toimittaa uudessa tehtävässäni sisäisen IT-tuen virkaa. Kuten arvata saattaa englanninkielentaitoni on erinomainen, ja äidinkieleni lähentelee toisinaan verbaaliakrobatiaa. Toinen kotimainen on pitkän harjoittamattomuuden jälkeen hieman haparoivaa, kuin myös ranska, jota opiskelin hamassa nuoruudessani 5 vuotta.

Nykyinen työsopimukseni päättyy ensi vuoden kesäkuussa, mutta palaan takaisin Suomeen, jos henget suosivat valintaani. Minulla on kuukauden irtisanomisaika, jonka käytän mielelläni asunnon hakuun. Jotta en päästäisi teitä näin helpolla, niin liitän vielä ansioluetteloni iltaluettavaksi. Minuun voi ottaa yhteyttä puhelimitse irlantilaiseen numerooni +353 xx xxxx xxx tai sähköpostitse.

Antoisaa syksyn alkua!

Sini Taskinen

torstai 13. syyskuuta 2007

2 kuukautta..

...ja kotka laskeutuu Suomeen! Tulen siis marraskuussa pienelle pikavisiitille tuomaan tavaroita vahan etukateen. Sitten viela kuukaudeks tanne ja ennen joulua takaisin Suomeen. Tassa tulee nakojaan vahan reissattua kun kuukauden paasta lahden kaymaan Barcelonassa ja Ryanairilla on talla hetkella aiiiiiika hyvia tarjouksia... Mieli tekis lahtea pikasesti kaymaan viela jossain muuallakin. Rooma houkuttelis, 50 eurolla sais menopaluuliput.. Katsellaan. :)

Vuokraisanta oli jarjestany yllatyksen eilen, olivat maalanneet meidan keittion. Eipa siina mitaan, keittio on nyt natin keltanen, oikeen pirtsakan varinen mutta ne oli maalanneet myos mun oven! Ei keltaseks vaan valkosella maalilla, ja siis ainoastaan sen keittion puolen siita ovesta. Tottakai se maali ei oo viela ehtiny ihan kokonaan kuivua, joten aamusella kun laksin toihin niin se maali oli ottanu vahan kiinni ovenkarmeihin ja piti vahan pykia ennenku paasin huoneestani ulos.. :) Olishan se ollu hauska soitella toihin 'en ma paase tanaan toihin kun mun ovi on maalattu enka paase ulos mun huoneesta!' Sarjassamme tekosyiden aatelia, osa XXXVI.

tiistai 11. syyskuuta 2007

Belfast

Kaytiin sunnuntaina Belfastissa Elenin ja Stellan kanssa - eika edes tormatty terroristeihin tai muihin kriminaaleihin! Nojoo, vitsit sikseen. Belfast on tosi kaunis kaupunki, tosin iltasella kun siella oli kaikki kaupat menny kiinni ne kadut oli ihan taysin tyhjia. Ihmisia ei siis missaan. Tuli vahan sellanen autiokaupunkifiilis mutta suosittelen kuitenkin etta kannattaa kayda tsekkaamassa. Nyt pitaa viela ehtia Skotlantiin ni voi hyvilla mielin sanoa etta oon kayny seka Englannissa, Skotlannissa, Pohjois-Irlannissa etta Irlannin tasavallassa. :)

Belfast Castle
Belfast City Hall

perjantai 7. syyskuuta 2007

100!

100 postin edesta olen tanne kirjoitellu, enemman tai vahemman asiapohjalta. Mietin pienessa paassani, etta koska tama nyt on sadas postaus ni pitais varmaankin kirjoitella kerrankin jotain fiksua. Niinpa ajattelin kirjoittaa unohtumattoman ajatuksen, mutta sen sijaan kirjoitankin etta unohdin ajatukseni.

Eilen oli mukava ilta (vaikka menikin hieman myohaiseks nukkumaan meno ja younetkin oli mita oli), kreikkalainen kaverini Eleni tuli ystavansa Stellan kanssa Dubliniin ja majoittuvat nyt sitten mun huoneesen. Ai hieman ahdasta, really? Really?? Noh, sopu sijaa antaa ja sita paitsi tosi mukava nahda Elenia pitkasta aikaa, ei olla nahty sitten lokakuun 2004 kun laksin Ateenasta takasin Suomeen. Tytot vissiinkin meni tanaan Dublin bus tourille - taalla on tanaan muuten tosi aurinkoista ja lampimampaa ku kesa-heinakuussa - ja suunniteltiin etta lahdettais sunnuntaina Belfastiin kun sinne paasee nyt 18 eurolla (menopaluu). Ei maksa turhan paljon. :)

Edit: Vaikka tuo postaushistoria nayttaakin yhteensa 98 ni tama on oikeesti sadas postaus. Sielta on pari postia pudonnu pois Ellin sensuurin tuloksena.

maanantai 3. syyskuuta 2007

R.I.P.

Nyt se sitten kuoli. Mun iPod shuffle. Itse asiassa taisin itse tappaa sen vempeleen. Kavi meinaan silla tavalla ikavasti etta iPod oli unohtunut mun takin taskuun ja vippasin takin muiden pyykkien mukana pesukoneeseen ja.. Siellahan se podikin pyori muiden mukana. Eika se viela riittanyt vaan se meni kuivaajaankin pesun jalkeen. Yleensa muistan tyhjentaa taskut kun pyykkaan mutta jostain syysta tama nyt unohtui. :( Kone viela tunnistaa soittimen mutta kun yrittaa musiikkia kuunnella niin taustalta kuuluu epamaaraista surinaa, valilla vaimeana ja valilla korvia vihlovana. Ei siis auttanut muu kuin tallustella jonnekin jossa kaupataan kodin elektroniikkaa ja mukaan tarttui nyt vahan paivitetty versio iPodista ja isommalla muistillakin. Kylla nyt parjaa. Eika parane pesta tata vehjetta, oli sen verran kallis.

Kun ei kukaan muu eilisia nimipaivia muistanut aidin lisaksi niin tamahan oli selkeesti lahja itselle. Ja onnea Terolle. Vaikka kannustinkin norjalaista. ;)