Avoin kirje

Rakas Ystävä,

Kirjoitan tätä kirjettä Sinulle päänsäryn kourissa klo 2.23 aamuyöllä, sillä tämä kirje on pyörinyt päässäni pitkään ja pelkäänkin etten pääse päänsärystäni eroon ennenkuin saan ajatukseni koottua.

Vuosien saatossa olemme jakaneet ilomme ja murheemme puolin ja toisin. Viime aikoina minusta on tosin tuntunut siltä, että olen yhä useammin se olkapää, johon nojaat. Vastaavasti se olkapää, johon olen tottunut nojaamaan, on mystisesti kadonnut johonkin. Tai ainakin katoaa yllättävän nopeasti. Senpä vuoksi, Rakas Ystävä, päätin kirjoittaa ajatukseni tänne, jotta voit lukea ne ennen kuin alan kiukuttelemaan Sinulle ja ihmettelet, mikä minua vaivaa.

Kuuntelen ja olen tukenasi mielelläni. Sitä vartenhan ystävät ovat. Viime aikoina minua on vain mietityttänyt, ovatko Sinun asiasi aina hieman tärkeämpiä kuin minun? En haluaisi kuulostaa itsekkäältä ja valittaa omaa surkeaa elämääni, mutta onko Sinun mielestäsi toisinaan liian suuri kynnys kysyä, mitä minulle kuuluu? Kuunnella ja kunnioittaa mielipiteitäni tallaamatta niitä samantien? Sillä tallaamalla minun mielipiteeni ja kommenttini murennat pikkuhiljaa myös olkapääni, joka ei kovin pitkään jaksa tukea Sinua.

Jos vartavasten haluat minun kuuntelevan Sinua, uskoisin ja luulisin Sinun myös kuuntelevan minua. Olkoonkin, että en useimmiten ilman mitään suurempaa syytä kerro sielunelämästäni Sinulle, en todellakaan loukkaannu siitä, että toisinaan vaikka utelisit hieman asiasta ilman alentuvia kommentteja. Totuus on, että stressaan samoista asioista kuin Sinäkin, Rakas Ystävä. Arkipäivän asioita, jotka toisinaan suututtavat ja toisinaan tekevät hämmentävän onnelliseksi. Siksi ihmettelenkin, miksi Sinun stressisi tuntuu olevan aina suurempi kuin minun? Miksi Sinä olet aina hieman väsyneempi ja hieman kiukkuisempi? Haluaisin todellakin ymmärtää tämän. Tiedän, ettei elämä ole aina niin helppoa, mutta jos kerran Sinä tiedät miltä tuntuu, etkö voisi osoittaa hieman enemmän sympatiaa?

Olet tärkeä minulle, Rakas Ystäväni, ja toivonkin, että kirjeeni herättää edes hieman ajatuksia. Olen huono sanomaan asioita Sinulle suoraan, enkä vähintään sen takia, että ehkä jopa pelkään reaktiotasi. Sen sijaan tyydyn yleensä hiljaiseen ja myötäilevään rooliin ja saatan kiukutella muille. Vetäydyn helposti kuoreeni ja haudon asioita hiljaa omassa päässäni, mutta et ole huomannut sitä, koska pintapuolisesti kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Ja ei, minulla ei ole suurta ja synkkää salaisuutta, jonka haluan Sinulle tunnustaa enkä myöskään pode minkäänlaista masennusta perinteistä suomalaista apatiaa lukuunottamatta.

Haluaisin vain palata aikoihin, jolloin pystyimme puhumaan toisillemme kaikesta. Haluaisin kertoa sinulle uudesta suhteestani, mutta olet tehnyt kertomisen minulle hyvin vaikeaksi. Haluaisin jutustella kanssasi enemmän asunnostani ja sisustamisesta, mutta et vaikuta kovin kiinnostuneelta. Haluaisin keskustella kanssasi harrastuksista ja liikunnasta ilman, että aiheutat minulle päänsäryn stressaamalla olemattomia jenkkakahvojasi. Eniten haluaisin, että olet ystäväni, joka ei odota minun olevan aina hyvällä tuulella ja positiivinen. Joka ymmärtää, että huonoina päivinäni saatan olla todella kiukkuinen ja tiuskin, mutta se ei ole mitään henkilökohtaista. Useimmiten en hermostu kovinkaan helposti, mutta toisinaan siihen ei paljon vaadita. Huonoina päivinä sarkasmini voidaan tulkita väärin, mutta en tarkoita sanoillani mitään pahaa. En yritä puolustella itseäni, minussa on omat vikani ja myönnän sen. Toivottavasti sinäkään, Rakas Ystävä, et kuvittele olevasi täydellinen. Kukaan meistä ei ole. Sen vuoksi viihdynkin kanssas, sillä yhdessä olemme aina voineet keskustella omista vioistamme ja nauraa päälle.

Toivon, että voimme nauraa pian yhdessä. Toivon, että kirjeeni herättää ajatuksia etkä loukkaannu vaan ymmärrät nyt, miksi olen viime päivinä ollut hieman hiljaisempi. Toivon, että päänsärkyni hellittää ja voin nukkua yöni rauhassa, sillä tämä asia on todellakin vaivannut minua. Siispä toivotan Sinulle hyvää alkavaa viikkoa, toivottavasti olet levännyt hyvin ja olet valmis uuteen viikkoon.

Keskikesän hippalointia

Juhannusviikonloppu on päivää vaille valmis ja arki koittaa jälleen. Mikä tietysti tarkoittaa sitä, että kun vuoden ensimmäinen puolikas on saatu purkitettua joulun odotus voi virallisesti alkaa. Enää siis 6kk ja 3 päivää jouluun. Hiphei! Tämä ajatus piristää yllättävän paljon tällä hetkellä. Milloin minusta tuli anti-kesä -ihminen? Ehkäpä näillä kesäpirskeillä ja terassihehkutuksilla on ollut oma lisänsä tässä sopassa. En malta odottaa syksyn kirpeitä kelejä ja ruskaa. Ja suvun seuraavan tulokkaan syntymää. :) Varsin tapahtumarikas vuosi siis jo tähän saakka, mitä lie loppuvuosi vielä tuokaan tullessaan.. No sitä odotellessa pari kummitytön kuvaa (vaihteeksi). :)

Kiireinen kesäkuu

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen melkein takana ja taas lähtö reissuun. Illalla ajellaan Haminaan siskon luokse viettämään lankomiehen valmistujaisia ja ensi torstaina taas uudestaan juhannuksen viettoon. Juhannuksen jälkeen viikonloppuna olis paritkin synttärit tiedossa vaan allekirjoittaneen pitäisi kai välillä ehtiä kotonakin olla. Kämppä kaivaa siivoamista enkä ole kesäkukkia vieläkään ehtinyt hankkimaan ovenpieleen. No ehkä ne vielä ehtii. Eihän kesäkuu ole vielä edes puolivälissä.

Hammasremontti jatkuu taas maanantaina juurihoidon merkeissä. Tänä maanantaina laitettiin väliaikainen paikka ja ne juuret putsattiin kaikesta töhnästä. Leuka on edelleen hieman turvoksissa mutta normipureskelu onnistuu jo. Oral hammaslääkärit saa tänä vuonna meikäläiseltä hyvät rahat kun ilmeisesti pari muutakin reikää paikattavana - mutta niistähän hammaslääkäri ei vielä edes maininnut mitään. Huoh.

Mighty craic!

Loma tuli ja meni ja Irlannin reissu sitä samaa rataa. Oli aika kummallista mennä taas takasin Dubliniin, kun ei ole tullu käytyä 1,5 vuoteen eli sen jälkeen kun muutin sieltä pois. Irlannissa lama on iskeny pahasti, tosi moni pikkuputiikki menny nurin viime vuoden aikana ja hinnat tullu alaspäin - mistä en tietenkään valita ollenkaan!

Kävi aika hyvä mäihä tuon reissun suhteen. Ehdittiin varaamaan liput kaverin kanssa jo maaliskuulla ja myöhemmin kuultiin, että Dublinissa on juurikin samana viikonloppuna käynnissä Maritime Festival. Eli Liffey-joen satamaan oli ankkuroitu useita purjelaivoja, joilla pääsi käymään ja kaikissa tietysti olut- ja viinitarjoilu. Lisäksi pitkin Liffeyn rantakatuja oli pystytetty erinäisiä kojuja, joissa myytiin kaikkea mahdollista (ihan suomalaiseen festarityyliin). Kaikenlaista vipeltäjää sielläkin riitti, kuvassa olevat kanaratsastajat varmaankin hupaisimmasta päästä. Pari amoriakin liikkui, mutta ne oli vähän liian nopeita mun kameralle. :P

Maanantaiaamuna lähdettiin aikasin juna-asemalle ja suunnistettiin kohti Galwayta, joka sijaitsee Irlannin länsirannikolla. Tässäkin suhteessa kävi tuuri, koska Galwayssa oli samaan aikaan Volvo Ocean Race 2009 -kisan pysähdys ja porukkaa riitti. Käväistiin siellä Ocean Race -kylässä kattomassa niitä kisaveneitä. Galway on nätti pikkukaupunki, keskusta on tosi pieni. Oma shoppailukatu tietysti sielläkin, sellanen Dublinin Henry Streetin tyylinen.


Tiistaina olikin vuorossa kunnon kiertoajelu. Buukattiin ittemme Healy Toursin bussiin, joka vei meidät erinäisten pikkupysähdysten kautta Moherin kallioille. Niillä on korkeutta hulppeat 216m. Kirkkaalla ilmalla kallioilta näkee Aran saarille, jotka ovat Galwayn edustalla, ja Connemaran niemimaalle. Mahtavat maisemat, näyttää jopa tuossa kuvassa hienolta, mutta ei sitä korkeutta pysty oikein käsittämään ellei ole käynyt paikan päällä. Keskiviikkona lähdettiin takaisin Dubliniin, mutta Galwayssa odotellessa päästiin vielä todistamaan paikallista poliisitoimintaa. Shoppailukadun alkupäähän oli tiistain ja keskiviikon välisenä yönä puukotettu paikallinen nuori ja se kadunpätkä oli eristetty näkösuojilla ja poliisin naruilla. Sinne paikalle tuli CSI -miehetkin!!! Ei tosin ne teeveestä tutut, mutta niillä oli sellaset valkoset suojapuvut päällä ja selässä luki "Crime Scene Investigation". Niistä ei saanu ottaa kuvia...












Torstaipäivä vietettiin Dublinissa paikallisia nähtävyyksiä katsellen. Ajeltiin bussilla Glasnevinin hautausmaalle ällistelemään paikallisia hautoja ja muita. Kuulostaa hämyseltä, mutta kelttiläiset ristit on oikeesti ihan törkeän hienoja. Mäkin haluan haudalleni sit sellasen 8m korkean ja valtavan painavan kelttiläisristin. Hautausmaalta jatkettiin matkaa kasvitieteelliseen puutarhaan. Valtavasti kaikkia hienoja kukkia ja puita ja pensaita ja kaktuksia ja.. ja.. ja... Bambumökkikin siellä trooppisessa puutarhassa. :D Puutarhasta matka jatkui edelleen pienen välipalan kautta Kilmainhaim Gaoliin, eli paikalliseen vankilaan. Olin käynyt siellä jo aiemmin siskon kanssa, mutta kaveri tahtoi käydä siellä myös, joten sinnehän meidän matka vei. Edelleen yhtä sykähdyttävä paikka ja opas kertoi mielenkiintosia tarinoita vankilan vaiheista ja Irlannin historiasta.











Viimeisenä päivänä eli perjantaina oli vuorossa shoppailupäivä. Ensin tosin suunnistettiin Guinness Storehouseen. Tarkoitus oli käydä vain siellä kaupassa pyörähtämässä, mutta pälyiltiin vähän aikaa ympärillemme ja livahdettiin hissillä yläkertaan Gravity Bariin, josta on näkymät koko kaupungin yli. :) Loppupäivä tulikin juoksenneltua ympäri kaupunkia ostelemassa tuliaisia itselle ja muille. Loma pähkinänkuoressa: aurinko paistoi koko viikon, poltin hieman kaulaa ja niskaa, puhelin tilttas, olen taas hieman köyhempi kuin reissuun lähtiessä, mutta äärimmäisen innoissani reissusta. Irlanti on edelleen yksi suosikkipaikoistani. Lisää kuvia löytyy taas kuvaämpäristä.