Merry Christmas

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Do you remember me?
I sat upon your knee
I wrote to you with childhood fantasies
Well, I'm all grown-up now
Can you still help somehow?
I'm not a child, but my start still can dream

So here's my lifelong wish
My grown-up Christmas list
Not for myself, but for a world in need

No more lives torn apart
That wars would never start
And time would heal all hearts
Every man would have a friend
That right would always win
And love would never end
This is my grown-up Christmas list

What is this illusion called the innocence of youth?
Maybe only in that blind belief can we ever find the truth

No more lives torn apart
That wars would never start
And time would heal our hearts
Every man would have a friend
That right would always win
And love would never end

This is my grown-up Christmas list
This is my only lifelong wish
This is my grown-up Christmas list

(Michael Bublé - Grown-up Christmas List)

Love Autopsy

Otsikko ei viittaa millään tavalla omaan rakkauselämääni vaan viime öiseen uneen, josta heräsin aamulla nuppi sekaisin ja teki mieli huutaa kovaan ääneen, että mitä h******iä!??? Uni liittyi siis Hugh Grantin tähdittämään elokuvaan "Music and lyrics", jossa Grant itse on 80-luvun poptähden jäänne, joka yrittää kovasti pysyä jollain tavalla julkkiksena. Itse elokuva ei ole mikään helmi muiden komedioiden joukossa, mutta 80-luvun tyylinen "PoP Goes My Heart" -musiikkivideo sen sijaan on riemastuttava. Ja tuon videon sisälle minäkin jostain syystä jouduin, kaverinani Grant itse, joka tosin muistutti enemmän Elton Johnia pullonpohjalaseineen. Itse asiassa koko uni taisi olla sekoitus tätä musiikkivideota ja Liisaa Ihmemaassa. Ja kun tästä PoP-biisistä päästiin eroon, alkoi mies hoilaamaan repeatilla "Love Autopsy" -sävellystään ja arvatkaas onko se nyt jäähän päähän soimaan. Repeatilla.

Figuring out you and me
Is like doing a love autopsy
They could operate all day long
And never figure out what went wrong
Love autopsy
Love autopsy

ah ah ah ah

What went wrong

New York City

Oli se hieno paikka. Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Sniff.

2 viikkoa!!!

Nyt alkaa olla jo sellainen kutina vatsanpohjassa, että huhhei vaan.. Ihan älytöntä, äsken oli vielä 2kk reissuun ja nythän se on mokoma jo ihan nurkan takana. Lienee sanomattakin selvää, että viime aikoina ei ole tullut nukuttua kauhean hyvin, kun mielessä pyörii koko ajan New York, New York... Ja tietysti myös reissu Montrealiin tätiä tapaamaan. Nolona myönsin tädille hänen kysyessään, että mitä haluan Montrealissa nähdä, jotta olen ollut niin keskittynyt New Yorkiin etten ole tajunnut juurikaan tiirailla Montrealin nähtävyyksiä. Ja olen siellä vain yhden päivän, joten eiköhän vaan kävellä ympäri kaupunkia ja jos kävisi siellä Mount Royal -vuorella, jonka mukaan kaupunki kuulemma on nimetty. :)

Huisin jännää...! Ostoslista on ollut valmiina jo jonkin aikaa ylimääräisellä katevarauksella varustettuna. Eli matkalaukku on tulomatkalla huomattavasti täydempi kuin lähtiessä. Jänskättää myös mitä könsikäs on keksinyt, oma turistiaikatauluni kun ei ilmeisesti ole vielä tarpeeksi täynnä, joten sieltä on tulossa vielä lisäohjelmaa. No en valita, kiva kun näkee vähän vaivaa näyttääkseen kaupunkia. :)

2 viikkoa. 2 vaivaista viikkoa. :)

Mikä nyt on???

Olen tässä jo pidempään ihmetellyt, kun yhteydenpito kavereiden kanssa on loppunut melkein täysin paria poikkeusta lukuunottamatta. Facebookissa tykkäillään toisten statuksista ja kommentoidaan antaumuksella, mutta ei ehditä nopeasti teekupposen ääreen. Toki kaikilla on omia kiireitään, en minäkään joka päivä ehdi juoksemaan ympäri kaupunkia. Eniten minua harmittaa se, että jos itse otan sen ensimmäisen askeleen ja kyselen kuulumisia tai ehdotan, että nähtäisiin jossakin, mutta viestiin ei vastata ollenkaan. Pitääkö tämä ottaa henkilökohtaisesti ja todeta olevani ei-toivottu ystävä? Tämä nostaa omaa kynnystäni ottaa jatkossa yhteyttä.

Olenkohan jotenkin ulkona nykyisistä kaveriympyröistä, kun en ole naimisissa tai perheellinen, vastikään jäänyt sinkuksi tai aloittanut seurustelua? Korpeaa kovasti ennen erittäin läheisen ystäväni tapa ignoorata kokonaan silloin, kun hänellä menee hyvin, mutta silloin kun masentaa, niin olkapääni onkin korvaamaton. Pitääkö minun taas vaihtaa maisemia, jotta minua ei pidetä itsestäänselvyytenä? "Kyllä se soittaa, kun sillä on asiaa..." Ehkäpä en soitakaan.

Neulomuksia

Aloittelin jo viime talvena neulomaan kummitytölle villapaitaa, mutta projekti jäi kevään ja kesän ajaksi. Päätin viimein tänä viikonloppuna viimeistellä tekeleen, etenkin kun siskolla oli tarvetta pyöröpuikoille. Seuraavaksi parit villasukat ja Jesse-pojalle villapaita. :)

Normipäivä

Paluu arkeen lomareissun jälkeen ei ollut mikään maailman paras. Iskipä vielä mahatauti ja siinä sivussa myös mahakatarri, joten 2 viikon loman jälkeen jatkoin löhöilyä vielä viikon sairaslomalla. Mieltä piristi kovasti paljon, kun jenkkikönsikkääni tuli käymään. Pikavisiitille tosin, mutta kävi kuitenkin ja sehän on pääasia. :)

Perusmeiningillä jatketaan töissä ja kotona. Salitreenit jatkuu 4-5 kertaa viikossa ja vähähiilihydraattinen ruokavalio samaan kuosiin kuin ennen lomaa. Tuloksia on perskeles vieköön myös tullut. Viime syksyn terveystarkastuksen mittauksessa vyötärön ympärys oli ihan huikea, mutta niistä mitoista on nyt lähtenyt 20,5cm pois!!! Tällä hetkellä en oikeasti omista yhtäkään paria hyvin istuvia housuja, kaikki roikkuvat jostain. Ahterista ja koivista noin yleensä on lähtenyt ilmeisesti enemmän ihraa, koska pienemmätkin housut menee jalkaan, mutta eivät mene kunnolla vyötäröltä kiinni. Pitänee siis jatkossa keskittyä enemmän yläkropan treeniin? Yritänkin vaihtaa salitreeniä enemmän aerobisen puoleen, jotta rasva palaa enemmän. Mutta kyllä hymyilyttää, olo on kevyempi kuin aikoihin. Ja enää 2kk ja 4 päivää reissuun!!! :)

Alla vielä pari tuoreempaa kuvaa kummitytöstä. Käytiin lauantaina ostamassa neidille syys/talvitakki. Viikonloppuna siskojen ja jälkikasvunsa kera Kuopioon mummoa moikkaamaan. :)

Rakkaan lemmikin muistolle

9.9.2010 oli surullisempi päivä, kuin olisin ikinä osannut odottaa. Tuona päivänä jouduin sanomaan hyvästit rakkaalle lemmikkikanilleni, Elviiralle.

Kuljimme yhdessä pitkän polun. Elviira tuli taloon opiskellessani vielä lukiossa, ja pääsi elämänsä aikana reissaamaan ympäri Suomea asuen välillä Imatralla ja Haminassa, kun itse oleskelin ulkomailla. Viimeiset kaksi vuotta vietimme yhdessä uudessa asunnossa Kirkkonummen Masalassa.

Elviira oli viimeisenä kesänään 9-vuotias eläkeläinen, mutta erittäin virkeä. Joka aamu herättyäni kuulin Elviiran kolistelevan ruokakuppiaan vaativasti - tuo lisää jyviä, anna jotakin muuta hyvää tai rapsuta korvan takaa. Vaikka mummeli oli nuorempana hyvinkin äkkipikainen eikä välttämättä sietänyt silitystä tai rapsutusta, vuosien kuluessa suurin särmä hioutui pois ja alta kuoriutui hyvinkin mukavuudenhaluinen kani. Aina välillä tuo tuttu temperamentti kuitenkin tuli esiin, kuten esimerkiksi harjaamisen yhteydessä. Elviira oli pörröinen pikkueläin, jonka ahterikarvat olivat jatkuvasti takussa, ja takkujen harjaaminen ei ollut mielipuuhaa. Tuloksena oli harjauksen jälkeen kärttyinen mummeli, joka takaisin omaan häkkiin päästyään osoitti mieltään pöllyttämällä heiniä ja kolistelemalla.

Tämä elämää täynnä oleva pikkueläin varasti lopulta koko lähipiirin kiintymyksen. Kukapa ei rakastaisi pientä ja karvaista otusta? Jään kaipaamaan rakasta ystävää, joka lohdutti omistajaansa monta kertaa elämänsä aikana pelkällä olemassaolollaan. Lepää rauhassa vihreämmillä voikukkaniityillä.

Elviira, 24.5.2001 - 9.9.2010

U2!!!!!!!!!!!!!!!

Irlantilaista mahtavuutta Helsingissä 20.8.2010. Fiilistelen edelleen. :)

Liikuntahaaste

Kesäkuussa aloitettu elämäntaparemontti alkaa poikia pikkuhiljaa tuloksia ja siitä innostuneena otin vastaan Kiloklubin liikuntahaasteen. Eli tarkoituksena on saada 1.8.-31.12.2010 välisenä aikana plakkariin 80 liikuntakertaa. Määrittelin itselleni vielä ylimääräisen haasteen, eli jokainen liikuntakerta on vähintään tunnin mittainen. Nyt on jo hyvä alku, päivitän tätä aina tasaisin väliajoin. :)

Edit: Niin ja reissuissa vähintään 5km kävely päivässä merkataan myös liikuntahaasteeseen. :)

1/80 2.8. kuntosalitreeni 1h
2/80 3.8. spinning 30min + core 30min
3/80 4.8. kuntosalitreeni 1h
4/80 6.8. kuntosalitreeni 1h
5/80 7.8. crosstraining 20min + spinning 20min + pilates 1h
6/80 9.8. kuntosalitreeni 50min + vatsa-pakara-jumppa 30min
7/80 10.8. crosstraining 20min + spinning 20min + core 30min
8/80 13.8. kuntosalitreeni 1h
9/80 14.8. crosstraining 20min + spinning 20min + pilates 1h
10/80 16.8. kuntosalitreeni 1h
11/80 18.8. kuntosalitreeni 1h
12/80 19.8. crosstraining 30min + spinning 30min
13/80 23.8. kuntosalitreeni 1h
14/80 24.8. spinning 30min + core 30min
15/80 27.8. kävely 7.75km
16/80 28.8. kävely 7.5km
17/80 29.8. kävely 10.5km
18/80 30.8. kävely 6km
19/80 4.9. kävely 5.2km
20/80 22.9. kuntosalitreeni 1h
21/80 23.9. crosstraining 30min + spinning 30min
22/80 25.9. crosstraining 20min + pilates 1h
23/80 28.9. crosstraining 30min + core 30min
24/80 29.9. kuntosalitreeni 1h
25/80 1.10. kuntosalitreeni 1h
26/80 2.10. crosstraining 20min + pilates 1h
27/80 4.10. kuntosalitreeni 1h
28/80 12.10. crosstraining 30min + core 30min = 1h
29/80 14.10. kuntosalitreeni 30min + spinning 30min = 1h
30/80 16.10. crosstraining 20min + pilates 1h
31/80 18.10. kuntosalitreeni 1h
32/80 19.10. spinning 30min + core 30min = 1h
33/80 21.10. kuntosalitreeni 30min + spinning 30min = 1h
34/80 23.10. pilates 1h
35/80 25.10. kuntosalitreeni 1h
36/80 26.10. crosstraining 30min + core 30min
37/80 28.10. kuntosalitreeni 30min + spinning 30min
38/80 30.10. crosstraining 25min + pilates 1h
39/80 1.11. kuntosalitreeni 1h
40/80 2.11. crosstraining 30min + cores 30min
41/80 4.11. kuntosalitreeni 30min + spinning 30min
42/80
43/80
44/80
45/80
46/80
47/80
48/80
49/80
50/80
...
...
80/80

Back to work

Loman ensimmäinen viikko on lusittu ennätyshelteissä. Niin, te jotka lomailitte jo aiemmin heinäkuussa saitte nauttia myös helteistä, mutta meitsin lomaviikolle osui se kaikkein kuumin päivä. No näköjään tästä lämmöstä nautitaan yhä edelleen ja painotus nimenomaan sanalla nautitaan. Vaikka vähän valitankin, että hiksattaa ja tulee juotua vettä niin paljon, että täytyy juosta vessassa (vähintään) vartin välein, niin täytyy muistaa ettei näin lämmintä ja aurinkoista kesää ole nähty vuosikausiin. En minä ainakaan muista. Tuoreemmassa muistissa on muutaman vuoden takainen kesä Irlannissa, jolloin satoi vettä 3kk yhtä soittoa. Yhtään liioittelematta.

Joka tapauksessa työ kutsuu taas ahkeraa puurtajaa (?!) kunnes reilun kolmen viikon päästä koittaa lähtö vielä lämpimämpiin maisemiin, Madridiin ja Sitgesiin. Ensin juhlitaan rakkaan ystävän häitä Madridissa ja sen jälkeen tie vie Espanjan itärannikolle Barcelonan eteläpuolelle Sitgesiin toisen ystävän luokse ja siellä hengailen viikon verran. Tätä lomaa on odotettu, pieni irtiotto kotimaan arjesta. Niin ja onhan se neljäs lomaviikkokin taas hieman lähempänä.. Huomenna tasan 4 kuukautta New Yorkin reissuun. Siinä vaiheessa kolkuttelee joulukin jo ihan oven takana. Rullaati, rullaati.. :)

Huh, hellettä!

Paistaa se päivä näköjään risukasaankin - ainakin viime päivien lämpötiloista päätellen. Toisinaan ei oikein tiedä miten pitäisi pukeutua, aamulla ulkona näyttää viileältä, mutta todellisuus onkin ihan toinen... Mutta kuten joku viisas on joskus todennut, eli ei pidä valittaa, kun Suomessa on kerrankin lämmin. Talvella valitetaan, kun ei ole lunta tai sitten lunta on liikaa. Kesällä valitetaan on liian kylmä, liian kuuma tai sataa vettä. Tämä kansa ei ole mihinkään säähän tyytyväinen.. Nautitaan lämpimästä niin kauan kun tätä lämpöä riittää. Elokuun jälkeen viilenee jälleen - paitsi meikäellillä, joka suuntaa Espanjan lämpöön! Madridissa pitäisi olla elokuun lopussa noin +30°C lämpötilat eikä Barcelonan eteläpuolella Sitgesissä varmaankaan kovin paljon viileämpää ole. Countdown käy kuumana - enää 1kk ja 24 päivää reissuun. Ja muuten tasan 5kk New York-Montreal-New York -reissuun!! Iiiiik!

No, palataan kuitenkin vielä takaisin kotimaisemiin. Juhannus meni oikein rauhallisissa ja mukavissa merkeissä Haminassa. Alla hieman tunnelmakuvia lähinnä lapsosista tietenkin. :) Lämmintä ja aurinkoista viikonlopun jatkoa!

Puoli vuotta jouluun!

Että kesäiset juhannuksen toivotukset vaan kaikille tämän laskurin myötä! :) Ellikin laittaa kohta toimiston oven kiinni ja hipsii Haminaan juhannuksen viettoon kera rakkaiden siskojen ja heidän perheineen. Viime juhannus oli ensimmäinen kerta, kun mukana oli lapsia ja tänä vuonnahan nuo molemmat siskojen lapset ovat jo paaaaaljon isompia ja keksivät varmasti jo vaikka mitä metkuja. Täytyy todeta, että vaikka joskus olen sanonut etten lapsista pidä niin nuo kaksi veitikkaa ovat kyllä sulattaneet tädin paatuneen sydämen. :) Korjaankin, että tykkään olla täti ja pidän siskojen lapsista, ja parista muusta sukulaislapsesta, mutta muutoin en pikkuihmisistä juurikaan välitä. ;)

Joululaskurin ohella countdown käy kuumana Espanjan ja New Yorkin matkoja odotellessa. Tässä kaikessa matkakuumeessa on muuten jo melkein unohtunut kotimaan kesän yksi päätapahtuma, meinaan U2:n konsertti!!!! Jotenkin nuo reissut ovat vieneet ajatukset mennessään, mutta eiköhän tuo keikkakuumekin nouse, mitä lähemmäksi elokuun 20. päivä tulee. Bonon lyriikoita lainaten: "It's a beautiful day, don't let it get away..."

New York, New York...

Nyt on liput joulukuulle sinne oikeaan Isoon Omenaan ja hirmunen kutina jo vatsanpohjassa!! Seuraavan vajaan puolen vuoden aikana on erittäin oletettavaa, että kaikki läheiset, jotka joutuu kuulemaan mun matkajorinoita ovat viimeistään elokuussa jo lopen kyllästyneitä kuulemaan tästä reissusta. Mutta ei haittaa! Minäpäs lähden New Yorkiin viikoksi!!!!! :) :) :)

Hupsistakeikkaa

Edellisestä päivityksestä onkin jo vierähtänyt pidempi tovi. Viime viikkojen kiireet ovat vieneet mennessään, mutta ei niistä sen mainittavampaa kerrottavaa ole ollut. Ellin residenssissä odotellaan kesälomaa, lentoliput on varattu Madridiin 27.8. ja paluu 7.9. Siinä sivussa teen harharetken myös Barcelonan ja Sitgesin maisemiin toisen kaverin luokse ja hyvässä lykyssä reissaamme yhdessä myös etelä-Ranskaan. Näin ollen kesälomalle suunniteltu mahtireissu Jenkkeihin siirtyy toiseen ajankohtaan, näillä näkymin vietän joulukuussa yhden viikon New Yorkissa ja käväisen toivottavasti myös Montrealissa tätsyä morottamassa.

Jenkkeihin liittyen armas könsikkääni on viimeisen kuukauden aikana sulostuttanut eloani läsnäolollaan yllättäen kahteen otteeseen ja palailee maisemiin ilmeisesti jälleen heinäkuussa (toivottavasti). Viime viikolla työpaikan vieraana oli myös kaksi jenkkiä Coloradon toimistoltamme, joten kansainvälistä meininkiä on riittänyt. Homma onneksi rauhoittuu nyt kesää vasten ja aloitankin tähän väliin pienen kuntoremontin. Totesin maksaneeni salikortista joka kuukausi reippaat 50e enkä ole juurikaan käynyt siellä edes kääntymässä, joten eiköhän ole taas aika ottaa niskasta kiinni ja raahautua hikoilemaan. Päätän kirjoitukseni näihin sanoihin ja tunnelmiin.. hyvää kesää kaikille.

Onko Petri Vehanen vihanen?

Jääkiekosta ei näköjään tänä vuonna pääse millään eroon. Olympialaisten jälkeen piti jännittää SM-liigaa (jota edelleen hehkutan, jee, hyvä TPS!) ja nyt vielä MM-kisat kaiken pahan päälle. Vaikka nuo kisat eivät niin paljon kiinnosta, pidin silti telkkarin auki eilen illalla ja annoin Mertarannan meuhkata taustalla. Mietin pitkään, että onko se maalivahti Vehanen vai Vihanen, kun välillä kuulosti siltä, kuin Mertaranta olisi sanonut, että Vihanen torjuu ja toisinaan se oli Vehanen. Onnistuin yhdessä vaiheessa sitten näkemään kyseisen maalivahdin paidan selkämyksen ja nimeksi paljastui se Vehanen. Vihanen olisi tietysti hieman aggressiivisempi nimi maalivahdille. Näin paljon minua ilmeisesti nämä kisat kiinnostaa, kun pelin jännittämisen sijaan jännitin Suomen maalivahdin sukunimeä. Olen varmaan tulossa vanhaksi, 27. synttäripäivä on ensi viikolla. Voi nyyh.

Toim.huom. Elviira ei ilmeisesti pidä Mertarannasta. Pupumummeli sai pelin lopulla valtavan kohtauksen ja juoksi häkissään ympyrää ihan päättömästi. Välittömästi pelin päätyttyä ja Mertarannan metelin tauottua elukkakin lopetti juoksemisen ja meni kiltisti juomaan vettä.

Hunajata!

Mieltä lämmittää, kun vanha suosikkijoukkue voitti Suomen mestaruuden. Vaikka en viime vuosina ole lätkää kovin aktiivisesti seurannut niin onhan se aina hienoa kun 'omat' pärjää. Onnea vielä Turkuun!

Sorvin ääressä jälleen

Loma menee aina ihan nopeasti ja vähän huomaamattakin ohi. Ennen lomaa tulee aina suunniteltua kaikkea. "Varmasti käyn salilla ainakin joka toinen päivä. Ja morotan kavereita. Ja fiksailen keittiön laattojen reunat. Ja siivoan." Arvatkaa huviksenne kuinka moni noista hienoista suunnitelmista toteutui? Vain kevätsiivous. Lomamasennus ei anna kauhean hyviä eväitä aktiiviseen lomaelämään.

Noh, onneksi ei ole enää kuin.. 4,5kk seuraavaan lomaan, jota allekirjoittanut odottaa malttamattomana. Elokuun viimeisestä viikosta 3 viikkoa eteenpäin. Loma alkaa hyvän ystävän häillä, jotka pidetään Madridissa. Ystävä on siis espanjalainen ja miehensä intialainen. Asuvat Lontoossa. Melko kansainvälinen ilmapiiri ilmeisestikin tulossa, käsittääkseni paikalla on heidän brittikavereitaan, joten ei tarvitse alkaa opettelemaan espanjaa hiki hatussa (toro bravo! una serveza, por favor! café olé! ;) Madridista kipinkapin kotiin käväisemään ja taas takaisin reissuun, joka kohdistuu Kalifornian kukkuloille, tai rannikolle kai lähinnä, San Franciscoon könsikkään luokse. :) Pari viikkoa oleilen niissä maisemissa, puhuin miehen jo ympäri, että vuokrataan jenkkirauta ja ajellaan Grand Canyonille, mutta jätetään se Thelma & Louise -loppuhuipennus sikseen. Todennäköisesti pysähdyn paluumatkalla New Yorkiin päiväksi tai pariksi morottamaan könsikkään perhettä (ja tietysti vähän sightseeingiä ja shoppailua). Säästölinjalla siis mennään, onneksi majoitus on kaikissa näissä kohteissa ilmainen. Ei tuolla reissulla mitään valtavia shoppailuretkiä tehdä, mutta jos kerran noin pitkälle lähdetään niin täytyyhän sieltä jotain tuliaisia ostaa. :)

Lomafiilareita

Elli karisti työpaikan pölyt jaloistaan keskiviikon työpäivän jälkeen ja aloitti ansaitun loman kiirastorstaina. Tätä lomailoa kestääkin pitkälle pääsiäisen yli, sillä lomailen koko ensi viikonkin. Ja mikä olisi parempi tapa aloitta loma kuin kunnon kevätsiivouksella.. Ei, en ole siivousihme enkä saa kyseisestä hommasta mitään nautintoa. Mutta olen jo todennut, että parempi siivota lomalla kunnolla, koska silloin on aikaa. Normiviikonloppuna hoituu perusimuroinnit. Ja onhan sitä aina mukava istua alas päivän päätteeksi, kun kämppä on puhdas. :)

Mitään suuria lomasuunnitelmia ei ensi viikolle ole. Tiistaina on pitkään odotettu kampaajakäynti varattuna, pääsen vihdoin tästä kauheasta takatukasta eroon. Siskon mielestä tämä hiusongelma on lähinnä aivoissani, mutta pakkohan sille on jotain tehdä jos ei ole tyytyväinen, eikö? Äitikin tuli käymään etelässä, joten seurasta ei ainakaan ole pulaa. Komistuskin olisi ollut tulossa, mutta taisi olla Masalan residenssissä hieman liikaa ruuhkaa, jotta olisi ahterinsa tänne raahannut. ;) Huomenna ajellaan Haminaan vanhimman siskon pääsiäispöydän ääreen. Luvassa kuulemma karjalanpaistia, nammmm. :) Siskon kokkailuherkkuja odotellen...

Rairairuohoa

Enpä muista milloin olisin viimeksi laittanut rairuohoa kasvamaan saati koristellut pääsiäisenä, joten aion tänä vuonna ottaa ilon irti. Rairuoho on ollut kasvamassa jo perjantai-illasta lähtien ja tänä aamuna olin näkevinäni jo jotakin pientä nysää tirkistelemässä mullan seasta! Myöhemmin viikolla ajattelin poiketa Tiimariin hakemaan tipuja ja joitakin koristeita ja hilppaista tienposkeen etsimään pajunkissoja ja vääntä niistä ovikranssin. Pitänee myös palmusunnuntaina varustautua mahdollisia virpojia varten halvoilla ja pahanmakuisilla pääsiäismunilla, hähää. :)

Niinjoo ja countdown: 7 työpäivää lomaan!!!!!

Tyttöjen leffaviikonloppu

Otettiin siskon kanssa ilo irti jälleen kerran miesvapaasta viikonlopusta ja katottiin kaksi tyttöjen leffaa. Lauantai-iltana tarjoiltiin Julie & Julia kera hapokkaan ja helmeilevän irkkusiiderin (Magners, irkkulaisittain Bulmers, joku markkinointijehu on vaan päättäny muuttaa sen Irlannin ulkopuolella Magnersiks, Briteillä on kans Bulmers-siideri -- sairaan outoa oikeesti). Julie & Julia kertoo siis tarinan kahdesta naisesta, ja heidän suhteestaan ruoanlaittoon. Julia Child oli amerikkalainen rouvashenkilö, joka asui miehensä kanssa Ranskassa 1940-50-luvulla ja päätti opetella kokkaamaan ja päätyi erinäisten sivujuonien myötä kirjoittamaan kirjan "Mastering The Art of French Cooking". Julie Powell sen sijaan oli vuonna 2002 elämäänsä tyytymätön pätkätyöläinen, joka miehensä kannustamana päätti vuoden aikana kokeilla kaikkia Childin kirjasta löytyviä reseptejä, bloggasi kokkailuistaan ja päätyi myös kirjoittamaan kirjan, johon tämä leffa siis perustuu. Meryl Streep on loistava. Amy Adams on hyvä. Ja leffassa oli järjettömän paljon syötävän hyvännäköistä ruokaa. Melkein tekis mieli kaivaa omat reseptikirjat hyllystä ja aloittaa samanlainen projekti. Ainakin saisi joka päivä hyvää ruokaa - ja siinä sivussa vielä muutaman ylimääräisen kilon vyötärölle. Arvio? Parasta A-luokkaa. Tykkäsin.

Sunnuntaiaamupäivän leffan myötä sukellettiin jälleen Ranskaan, mutta tällä kertaa Coco Chanelin sielunmaisemiin. Coco avant Chanel kertoo Coco Chanelin elämänvaiheista, kuinka hänestä tuli muodinluoja. Onneksi tämä leffa jätettiin aamupäiväkatselmukseen, sillä illalla yhden siiderin jälkeen tämä unettava tekele olisi saattanut jäädä kesken. Hurjan mielenkiintoinen tarina sinänsä ja leffa toi erinomaisesti esiin sen, kuinka erilaisen tyylin Chanel loihti 1900-luvun alkupuoliskolla verrattuna edeltäviin hörhelöihin ja muutenkin koristeelliseen pukeutumiseen. Ja Audrey Tautou on jotenkin magneettinen näyttelijä, joka pääsee parhaiten oikeuksiinsa ranskankielisissä elokuvissa. Yksi asia minua vaan jäi häiritsemään. Nimittäin Coco Chanelin tupakointi. Mahtoi jäädä vaatteisiinkin aikamoinen tupakan löyhkä, kun nainen sauhutteli ateljeessaan päivät pitkät. Yäh.

Hömppäleffa

Sain pomolta leffaliput kun olivat hankkineet sarjalippuja ja nuo kaks lippua olis menny tänään umpeen eivätkä itse ehtineet kattomaan mitään, joten allekirjoittanut otti tilaisuudesta vaarin ja kutsui kaverin mukaansa. Tehtiin eilisestä sitten uus ystävänpäivä leffaa myöten ja olihan kunnon hömppää.. :) Juoni oli aika perinteinen, alussa kaikki on niin kivaa kun on ystävänpäivän aamu, sitten joku menee pieleen, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Muutama hilpeä yllätyskin mahtui joukkoon (SPOILERI: Eric Dane ja Bradley Cooper homoparina?? HAH!) ja parit myötähäpeää nostattavat naurut. Muutoin oli niin pinkkiä ja oksennan-sydämiä-meininkiä. Perinteistä jenkkimättöä siis.

Pakko muuten sanoa vielä, että Anne Hathaway on yllättänyt minut ihan täysin erilaisilla rooleillaan. Hänhän aloitti Disneyn leffoissa, mutta on sen jälkeen osoittanut osaavansa oikeastikin näytellä. Vaikka tämä leffa nyt ei mikään laatunäyttelemisen takuuleffa ole niin pointsit Annelle, jonka roolihahmo oli varsin piristävä tapaus. Useimmat muut vetivätkin roolinsa perusmaneereilla läpi. Äh. Onneksi ei tarvinnut maksaa mitään. :)

Ummetusjääkiekko ja maaliripuli

Suomen ja USA:n välinen olympiavälierä kirvoitti kotikatsomossa uusia jääkiekkotermejä. Ummetusjääkiekko kuvaa mielestämme osuvasti sitä vimmattua maalin hakemista, mutta kun se kiekko ei vaan löydä tolppien väliin niin kysehän on selkeästi ummetuksesta. Termistä pointsit siskolle, joka kehittelee omalaatuisia teorioitaan ja termejään huvin, mutta ei suinkaan urheilun vuoksi. Maaliripuli sen sijaan.. noh, se 1. erä oli ripulia pahimmillaan eikä kaipaa lisäselityksiä. Siinä tämänkertaisten olympiakiekkojen anti allekirjoittaneelle. Kisastudio vaikenee eikä palaa aiheeseen ainakaan ihan hetkeen.

Kiva kun on lunta MUTTA...

Rajansa kaikella. Henkilökohtaisesti tykkään huomattavasti enemmän näistä runsaslumisista ja kylmistä talvikeleistä kuin niistä loskekeleistä, joita pääkaupunkiseudulla useimmin tapaa. Siltikin tämä yletön lumisade - oikeasti, koko päivän ja näyttää vain sakenevan koko ajan - alkaa pännimään. Kuten kaikki varmasti ovat jo lehdistä lukeneet, VR:llä ei kalusto kulje ja eilen aamulla juna oli 45min aikataulusta myöhässä. Ja joo, voisin myös kulkea bussilla, mutta mukavuudenhaluisena en halua kävellä lumituiskussa tienposkeen kärvistelemään. Sitäpaitsi osa junamatkustajista on jo bongannut tämän vaihtoehdon ja bussit ovat täpötäynnä ihmisiä. Toiseksi taloyhtiössämme ei ole huoltomiestä, joka putsaisi ovien eteen ja rappusille kertyneet lumet (luhtitalo nääs). Pitää kai käydä itse ostamassa joku muovilapio jolla lappaa ne oman oven eteen kertyneet kinokset kaiteen yli muiden riesaksi. Huoh.

Kummitytsy 1v.

Juhlittiin tänään kummitytön ensimmäisiä synttäreitä! Allekirjoittanut väänsi tulisen texmex-kakun sekä übersuklaisen mokkaruutukakun. Vuosi sitten tuo tyttö oli sellainen pienenpieni rääpäle, jota kannatteli yhdellä kädellä. Eihän se hyvänen aika edes painanut juuri mitään! Ja nyt neiti on jo noin iso. Aika kuluu toisinaan ihan liian nopeasti. :)

Sikapiikin jälkioireita?

Käytiin työporukan voimin hakemassa itsellemme sikapiikit viime viikon tiistaina. Käsi oli julmetun kipeä piikin jälkeen ja itse asiassa edelleen se rokotuskohta on hieman arka ja kova. Viikonloppuna iski julmetunmoinen pahoinvointi ja jatkuu nyt kolmatta päivää kera lenssuoireiden. Ällöttävä oksennusfiilis koko ajan, mutta en edes yritä mennä pykimään posliiniuurnan ääreen. Vihaan oksentamista yli kaiken ja jos se ykä ei itsestään tule ulos niin en minä sitä mene vokottelemaankaan. Ruokahalua ei ole pätkän vertaa, mutta jotain pitää syödä. Mupelsin keittiössä juurikin puolisen tuntia yhtä hapankorpun palaa. Eilen illalla tuli jonkinlainen nälkä, joka lähti parilla leivänpalalla, enempää ei mennyt alas. On tämä elämä taas niin kovin auvoisaa, hohhoijaa.

Positiivisena puolena se, että kummitytön synttärilahja saapui hyvissä ajoin, jee! :)

Urheilua ja journalismia

Olympialaisten aikaan noin 75% miehistä (tai ehkä koko kansasta) näyttäisi menevän hieman sekaisin. Kauppajonossakaan ei näinä päivinä kuule muuta kuin spekulaatiota Leijonien kokoonpanosta, Ahosen ponnistuksesta tai hiihtäjien dopinghässäköistä. Naureskelin itsekseni, kun kuuntelin alakerran äijäköörin mylvintää lauantai-iltana kunnes tajusin, että tätä jatkuu vielä kaksi viikkoa. Ja parin kuukauden päästä uudelleen, kun lätkän MM-kisat alkaa. Täytyy varmaan alkaa itsekin virittäytyä olympiafiiliksiin, jotta ei vallan ärsyynny.

Könsikäs ei normaalisti urheilua juurikaan seuraa. Käy toki joissain NHL-peleissä silloin tällöin ja baseballia ja jenkkifutistakin toisinaan katsomassa, mutta ei varsinaisesti fanita mitään tai ketään. Päätyi kuitenkin ehdottamaan pientä vedonlyöntiä, kumpi voittaa enemmän mitaleja, Suomi vai USA. Lupauduin sillä ehdolla, että tulos lasketaan kansakunnan populaatioon verrattuna. Eli USA 60 mitalia ja Suomi 1 mitali. Ei suostunut, ihme tyyppi.

Journalismista sen verran, että millähän periaatteella Iltalehden uutisoima suomalaisopiskelija oli keskellä Alabaman ampumisdraamaa? Jos tyyppi on yliopistossa kirjoilla, mutta ampumistapauksen aikaan pelikiertueella ja yksi kuolleista olisi saattanut olla hänen opettajansa niin ei tuo ainakaan minun mielestäni laita suomalaisopiskelijaa tapahtumien keskipisteeseen. Pännii tämmöinen uutisointi, perskeles!

Hyvää ystävänpäivää!

Könsikäs yllätti perjantaina ruusupuskalla, tai itse asiassa kukkalähetti yllätti toimittaessaan könsikkään lähettämää ruusupuskaa. Näiden ihkuilujen myötä hyvää ystävänpäivää kaikille! :)

Joopajoo

Aika hitaanlaisesti on projekti lähteny liikkeelle, mutta ehkä se tästä vilkastuu kun sana leviää. Jostain syystä päiväkotilaiset on enemmän innoissaan kuin koululaiset?? Jännä ilmiö. Olisin ehkä olettanu toisinpäin. Vaan en valita. Ensimmäiset tunnit meni ihan mukavasti, kaikki ainakin vaikutti viihtyvän. Ja allekirjoittanut kuulemma nauraa kovasti paljon.

Oli muuten mielenkiintoista huomata, että kun opettaa näille sanastoa ja toistaa yksittäisiä sanoja, niin jostain syystä se tulee sellasella honottavalla brittiaksentilla kun normaalisti puhetyyli kuulostaa enemmän jenkkiläiseltä. Ehkä se on se opeaksentti, hahhaa. "The raaain in Spaaain staays maainly in the plaaaain."

SpeakingOut

Olen kaikessa hiljaisuudessa järjestellyt uutta sivuprojektiani ja pikkuhiljaa toiminta on käynnistymässä. Päätin ryhtyä opettamaan sivutoimena englantia 3-12 -vuotiaille lapsille Kirkkonummen alueella. Tai no, opettamaan ja opettamaan. Kyseessä ei ole mikään kielioppikylpy, ja meikäläinen häärimässä karttakepin kanssa liitutaulun edessä kiljuen "SPOTPA!!! SANAJÄRJESTYS!!! SPOTPA!!!!" Tarkoituksena on tuoda englantia tutuksi lapsille leikkien ja pelien kautta ja saada heidät innostumaan kielestä, jotta uskaltaisivat jatkossa käyttää oppimaansa. Puhumallahan sitä parhaiten oppii. Vinkvink kaikille, jotka valittavat minulle etteivät kehtaa puhua englantia julkisesti, senkun höpöttämään vaan. Ehkäpä alan joskus lanseeraamaan vastaavia kursseja ikäihmisille. :)

Bad hair month

Olen kokeillut elämäni varrella useita eri hiustyylejä. Pitkää, puolipitkää ja lyhyttä, hiukset auki, hiukset kampauksella, jopa äärimmäisen huonosti naamaani soveltuvia lisäkkeitä (en tule ikinä näyttämään niitä kuvia). Myös värejä, vaaleeta, tummaa, punaista, raidoitettua, sävytettyä... Ensimmäisen kuukauden ajan kampaamokäynnin jälkeen hiukset ovat aina kivan näköiset ja niitä on kiva laittaa. Sen jälkeen leikkaus on kasvanut mallistaan ulos sen verran, että vaikka kuinka vääntää eri aineiden kanssa ei tätä pehkoa saa nätiksi sitten millään. Se hyvä puoli näissä talvikeleissä on, että kaikilla on pipotukka ja pipoa voi aina syyttää siitä, ettei hiukset näytä kivalta. Odotan silti innolla torstaita, jotta pääsen tästä ylikasvaneesta moppitukasta eroon ja näytän jälleen (ehkä) ihmiseltä. Ainakin kuukauden ajan.

Avatar 3D

No nyt se on nähty, tämän ja varmaan viime vuodenkin puhutuin leffa, eli Avatar. Käytiin eilen kaverin kanssa katsomassa. En oikein tiennyt mitä edes odottaa, jotakin tiesin juonesta etukäteen, mutta lopputulos yllätti kyllä hyperkertaisen positiivisesti. Aika sanaton fiilis sen kolmen tunnin leffamaratonin jälkeen. Tekniikka kehittyy nopeasti... Noista 3D-efekteistä olen kuullut erinäisiä kommentteja, positiivisia ja negatiivisia. Kieltämättä eräissä nopeissa kohtauksissa kuva näytti hieman epäselvältä ja suhruiselta, mutta yleisesti ottaen ihan mahdottoman hienosti toteutettu. Mikäs minä tietysti olen sanomaan, kun en mikään tekniikan ihmelapsi ole, joka näitä asioita ymmärtäisi, mutta normikuluttajan voin sanoa, että upposi ja nopeasti. Miinuspuolena oli ne kömpelöt ja painavat 3D-lasit, joilla voisi ruhjoa isommankin miehen. Puolivälissä leffaa lasit alkoivat painaa niin paljon, että oli pakko pitää väliä sormea nenän ja lasien välissä, jottei nenä painunut kasaan. Siltä ainakin tuntui!!! Siitäkin huolimatta suosittelen kaikille, jotka ovat vielä kahden vaiheille käyvätkö katsomassa vai odottavatko DVD-versiota. Ei tule näyttämään samalta omalta plasmateeveeruudultasi vaikka olis seiskyttuumanen ruutu.

PS. Niille jotka ovat leffan käyneet katsomassa, voitteko kertoa, miksi ne puut ja kasvit eivät syttyneet palamaan, kun Jakesully juoksenteli ekana yönä siellä metsässä roihu kädessä niitä punasilmäisiä otuksia karkuun? :)

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Hyvää uutta vuotta kaikille, jotka jaksavat edes välillä blogiani vilkuilla. Kirjoitustahti on laantunut hieman viime aikoina, koskapa mitään erikoista raportoitavaa ei ole tapahtunut enkä aio yksityisasioistani täällä sen kummemmin avautua. Joulu meni mukavissa merkeissä rakkaiden siskojeni ja heidän perheidensä sekä isukin kanssa. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa, hyviä lahjoja. Good times, kiitos kaikille läsnäolleille. :)

Joulun herkuttelun jälkeen ei olisi jaksanut lähteä töihin mutta menihän nuo päivät näköjään kohtuullisen kivuttomasti. Kun tiedossa oli jälleen hyvää seuraa kera kummitytön, lautapelien ja tähtisadetikkujen, mikäs siinä vuodenvaihdetta viettäessä. Toivottavasti tämä hyvä fiilis jatkuu koko vuoden ja toivottavasti voin kertoilla myöhemmin mukavasta muutoksesta tähän normiarkeen liittyen. :)