tiistai 23. helmikuuta 2010

Kiva kun on lunta MUTTA...

Rajansa kaikella. Henkilökohtaisesti tykkään huomattavasti enemmän näistä runsaslumisista ja kylmistä talvikeleistä kuin niistä loskekeleistä, joita pääkaupunkiseudulla useimmin tapaa. Siltikin tämä yletön lumisade - oikeasti, koko päivän ja näyttää vain sakenevan koko ajan - alkaa pännimään. Kuten kaikki varmasti ovat jo lehdistä lukeneet, VR:llä ei kalusto kulje ja eilen aamulla juna oli 45min aikataulusta myöhässä. Ja joo, voisin myös kulkea bussilla, mutta mukavuudenhaluisena en halua kävellä lumituiskussa tienposkeen kärvistelemään. Sitäpaitsi osa junamatkustajista on jo bongannut tämän vaihtoehdon ja bussit ovat täpötäynnä ihmisiä. Toiseksi taloyhtiössämme ei ole huoltomiestä, joka putsaisi ovien eteen ja rappusille kertyneet lumet (luhtitalo nääs). Pitää kai käydä itse ostamassa joku muovilapio jolla lappaa ne oman oven eteen kertyneet kinokset kaiteen yli muiden riesaksi. Huoh.

lauantai 20. helmikuuta 2010

Kummitytsy 1v.

Juhlittiin tänään kummitytön ensimmäisiä synttäreitä! Allekirjoittanut väänsi tulisen texmex-kakun sekä übersuklaisen mokkaruutukakun. Vuosi sitten tuo tyttö oli sellainen pienenpieni rääpäle, jota kannatteli yhdellä kädellä. Eihän se hyvänen aika edes painanut juuri mitään! Ja nyt neiti on jo noin iso. Aika kuluu toisinaan ihan liian nopeasti. :)

tiistai 16. helmikuuta 2010

Sikapiikin jälkioireita?

Käytiin työporukan voimin hakemassa itsellemme sikapiikit viime viikon tiistaina. Käsi oli julmetun kipeä piikin jälkeen ja itse asiassa edelleen se rokotuskohta on hieman arka ja kova. Viikonloppuna iski julmetunmoinen pahoinvointi ja jatkuu nyt kolmatta päivää kera lenssuoireiden. Ällöttävä oksennusfiilis koko ajan, mutta en edes yritä mennä pykimään posliiniuurnan ääreen. Vihaan oksentamista yli kaiken ja jos se ykä ei itsestään tule ulos niin en minä sitä mene vokottelemaankaan. Ruokahalua ei ole pätkän vertaa, mutta jotain pitää syödä. Mupelsin keittiössä juurikin puolisen tuntia yhtä hapankorpun palaa. Eilen illalla tuli jonkinlainen nälkä, joka lähti parilla leivänpalalla, enempää ei mennyt alas. On tämä elämä taas niin kovin auvoisaa, hohhoijaa.

Positiivisena puolena se, että kummitytön synttärilahja saapui hyvissä ajoin, jee! :)

maanantai 15. helmikuuta 2010

Urheilua ja journalismia

Olympialaisten aikaan noin 75% miehistä (tai ehkä koko kansasta) näyttäisi menevän hieman sekaisin. Kauppajonossakaan ei näinä päivinä kuule muuta kuin spekulaatiota Leijonien kokoonpanosta, Ahosen ponnistuksesta tai hiihtäjien dopinghässäköistä. Naureskelin itsekseni, kun kuuntelin alakerran äijäköörin mylvintää lauantai-iltana kunnes tajusin, että tätä jatkuu vielä kaksi viikkoa. Ja parin kuukauden päästä uudelleen, kun lätkän MM-kisat alkaa. Täytyy varmaan alkaa itsekin virittäytyä olympiafiiliksiin, jotta ei vallan ärsyynny.

Könsikäs ei normaalisti urheilua juurikaan seuraa. Käy toki joissain NHL-peleissä silloin tällöin ja baseballia ja jenkkifutistakin toisinaan katsomassa, mutta ei varsinaisesti fanita mitään tai ketään. Päätyi kuitenkin ehdottamaan pientä vedonlyöntiä, kumpi voittaa enemmän mitaleja, Suomi vai USA. Lupauduin sillä ehdolla, että tulos lasketaan kansakunnan populaatioon verrattuna. Eli USA 60 mitalia ja Suomi 1 mitali. Ei suostunut, ihme tyyppi.

Journalismista sen verran, että millähän periaatteella Iltalehden uutisoima suomalaisopiskelija oli keskellä Alabaman ampumisdraamaa? Jos tyyppi on yliopistossa kirjoilla, mutta ampumistapauksen aikaan pelikiertueella ja yksi kuolleista olisi saattanut olla hänen opettajansa niin ei tuo ainakaan minun mielestäni laita suomalaisopiskelijaa tapahtumien keskipisteeseen. Pännii tämmöinen uutisointi, perskeles!

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Hyvää ystävänpäivää!

Könsikäs yllätti perjantaina ruusupuskalla, tai itse asiassa kukkalähetti yllätti toimittaessaan könsikkään lähettämää ruusupuskaa. Näiden ihkuilujen myötä hyvää ystävänpäivää kaikille! :)

perjantai 12. helmikuuta 2010

Joopajoo

Aika hitaanlaisesti on projekti lähteny liikkeelle, mutta ehkä se tästä vilkastuu kun sana leviää. Jostain syystä päiväkotilaiset on enemmän innoissaan kuin koululaiset?? Jännä ilmiö. Olisin ehkä olettanu toisinpäin. Vaan en valita. Ensimmäiset tunnit meni ihan mukavasti, kaikki ainakin vaikutti viihtyvän. Ja allekirjoittanut kuulemma nauraa kovasti paljon.

Oli muuten mielenkiintoista huomata, että kun opettaa näille sanastoa ja toistaa yksittäisiä sanoja, niin jostain syystä se tulee sellasella honottavalla brittiaksentilla kun normaalisti puhetyyli kuulostaa enemmän jenkkiläiseltä. Ehkä se on se opeaksentti, hahhaa. "The raaain in Spaaain staays maainly in the plaaaain."

perjantai 5. helmikuuta 2010

SpeakingOut

Olen kaikessa hiljaisuudessa järjestellyt uutta sivuprojektiani ja pikkuhiljaa toiminta on käynnistymässä. Päätin ryhtyä opettamaan sivutoimena englantia 3-12 -vuotiaille lapsille Kirkkonummen alueella. Tai no, opettamaan ja opettamaan. Kyseessä ei ole mikään kielioppikylpy, ja meikäläinen häärimässä karttakepin kanssa liitutaulun edessä kiljuen "SPOTPA!!! SANAJÄRJESTYS!!! SPOTPA!!!!" Tarkoituksena on tuoda englantia tutuksi lapsille leikkien ja pelien kautta ja saada heidät innostumaan kielestä, jotta uskaltaisivat jatkossa käyttää oppimaansa. Puhumallahan sitä parhaiten oppii. Vinkvink kaikille, jotka valittavat minulle etteivät kehtaa puhua englantia julkisesti, senkun höpöttämään vaan. Ehkäpä alan joskus lanseeraamaan vastaavia kursseja ikäihmisille. :)