Tää on melkein kuin "save the best for last". No ei ihan, mutta Bublé on kyllä erikoisen hyvä ja piffailin tätä pitkään ja pääsee nyt viemään musahaasteen vikan paikan.
Näistä on puhuttu jo pitkään, mutta en vaivautunut kuuntelemaan ikinä. Ja kun kuuntelin viimein tykästyin hirveästi. Ja nyt on kauhean syyllinen olo kun melkein missasin nämä.
Olen jo pitkän aikaa hinkunut itselleni ikivanhaa Polaroid-kameraa ja nyt vasta älysin, että hyvänen aika, Applen AppStoresta löytyy sellainen ohjelma, jolla saa otettua mukamas Polaroid-kuvia. Arvatkaas kuka meni hieman sekaisin? Tästä se riemu vielä repeää. Ja koska en itse viihdy kameran edessä ja kummityttö poseeraa mielellään, pääsiäisenä tuli otettua neidistä aika monta kuvaa sekä peruskameralla että puhelimella. Tässä vähän tuotoksia.
Day 21: A song that you listen to when you're happy
Allekirjoittanut kuuntelee iloisella mielellä ollessaan vaikka mitä. Sehän riippuu vain sen hetkisestä mielialasta, että mitä tekee mieli kuunnella. Myönnettäköön, että viime aikoina suupielet on kääntyny ylöspäin tätä biisiä kuunnellessa. Saattaa myös liittyä itse tilanteeseen, jossa kuulin kyseisen kipaleen ensi kertaa ja siitä jää aina omanlainen fiiliksensä mieleen. Sitä muistellessa. :)
Mulla ei oikeastaan ole mitään yhtä tiettyä lempparilevyä - paitsi ehkä joku joululevy, hihi. Joku Joshin levy ehkä, mutta en mä viitsi kahta kertaa peräkkäin laittaa samalta artistilta musiikkia. Sen vuoksi päädyinkin tähän biisiin yhdestä lempparileffamusikaalista. Ja let's face it, Ewan McGregor on tosi ihana. :)
Day 18: A song that you wish you heard on the radio
Jättäkää se Westlifen kammottava kopio hyllylle ja soittakaa tätä!! Harmitus, että virallisen musiikkivideon koodi on salattu, mutta pääasia, että kuulee musiikin.
Mä en itse asiassa kuuntele radiota juuri ollenkaan, mutta tämä soi jossain vaiheessa ihan tauotta ja tykkään heidän muustakin tuotannostaan (kuten ilmeisesti 5 miljoonaa muutakin suomalaista).
Mä yritin kyllä kovasti etsiä tähän Semmareiden "Sata jänistä" (sä oot parempi kuin sata jänistä/värikkäämpi kuin vappupallo/väkevämpi kuin Seppo Räty.. kuvaa mun mielestä mun habitusta ihan kympillä), mutta sitä ei löytynyt YouTube:sta. Mennään sen sijaan Leevillä eteenpäin, tää sopii hyvin viime päivien fiilareihinkin. "Hyvä ystäväni" diagnosoi minulla olevan ylipainon aiheuttamia mielenterveysongelmia. Eipä tarvii mennä kallonkutistajalle. Missä lääkkeet??? :)
Käytiin tosiaan torstaina kaverin kanssa Enrique Iglesiasin (tai suomalaisittain Enriikke Ikleessiaksen) keikalla ja alla hieman tunnelmia. Lauantaina keikkaputki jatkuu Semmareitten keikalla ja syyskuun 25. päivä JOSH GROBAN!!!!!! :)
En nyt tiedä vihaanko BSB:tä ihan henkeen ja vereen, mutta tämä biisi on jotenkin ylenpalttisen ärsyttävä, joten se jotenkin lisää sitä angstia itse äijäkööriä kohtaan.
Hätäisenä kävin ostamassa liput Joshin keikalle ja sainkin sellaiset - riville 14. :( Lippupalvelu ei vaihda lippuja tai palauta niitä, joten näillä nyt mennään ja ottaa päähän. No, päästään sentään siskon kanssa keikalle, onhan se hienoa. Täytyy ajatella positiivisesti.
Tällä hetkellä fiilis on muutoinkin hieman alakuloinen. Könsikäs lähti eilen aamulla takaisin kotiin ja jotenkin tuntui nyt todella vaikealta sanoa heipat. Ja joo, onhan tässä skypet ja meset ja kännykät ja kirjeet ja pullopostit ja savumerkit ja kaikki mahdolliset tavat pitää yhteyttä, mutta kun siihen ehti jo parissa päivässä tottua, että toinen on paikalla ja sitten onkin taas yksin. No kyllä tämä tästä. Huuh. Eilen käytiin kaverin kanssa tuulettamassa Enrique Iglesiasin keikalla. Aikamoista meininkiä kyllä. Täytyy todeta ettei Enrique edelleenkään ihan suosikkiartisteihini kuulu, mutta kyllähän mies osasi viihdyttää yleisöä. Etenkin permannolla kirkuvia teinityttöjä. Ja eräs 19-vuotias blondi sai varmasti elämänsä kiksit, kun pääsi (tai joutui?) lavalle tyypin kourittavaksi. Hähä.
Megapäivitys tänään, mutta pakkohan tätä on hehkuttaa. Josh Groban tulee ensimmäistä kertaa konsertoimaan Suomeen syyskuussa - ja sinne keikalle on pakko päästä. :D Hetken aikaa olin jo ostamassa lippuja Tukholmaan tai Osloon, mutta tämähän on aivan mahtavaa. 25.9. Helsingissä ja 26.9. Tampereella. Kipittäkää, suomalaiset, kuuntelemaan kunnon musiikkia!! :)
Tätä on hankala miettiä tällä hetkellä, kun fiilkset ovat mitä parhaimmat. Yön Joutsenlaulu on joka tapauksessa yksi surullisimmista kappaleista, jonka tiedän, ja siihen liittyy myös paljon enemmän tai vähemmän surullisia muistoja.
Eilen jäi purkittamatta kolmas kipale, joten laitetaan se nyt ennen nelosta. Useammankin kappaleen kuuntelu tekee mieleni hyvinkin iloiseksi, mutta jouluihmisenä täytyy heittää tähän väliin joululaulu, joka ei tee minua vain iloiseksi, mutta nostaa aina joulumielen kattoon. :)
Tämä oli jälleen hankala, aika vaikea löytää sellaista biisiä jota absoluuttisesti vihaisin. Hetken aikaa mietittyäni muistin kuitenkin tämän tekeleen, jota jotkut väittävät musiikiksi. Herkät sävelkorvani vihlovat jo silkasta ajatuksesta. Kaikki tämän "artistin" kappaleet menevät samaan kammokategoriaan.
Uusi ja toivottavasti parempi kuukausi edessä. Könsikäs haastoi tähän 30 päivän musahaasteeseen, eli joka päivälle aiheen mukaan biisi. Katsotaan mitä tästä tulee.
Day 1: Your favorite song
Tämä on toisaalta helppo ja toisaalta niin kovin vaikea. Maailmassa on niin paljon hyviä biisejä, mutta niistä parhaan valinta on todella hankalaa. Toisaalta U2 on ehkä maailman paras yhtye ja One on vaan.. niin.. hyvä. Ja kun sen on kuullut livenä Olympiastadionilla, eipä jää mitään muuta sanottavaa. Enjoy.