Onni on...

...oma pesukone! Sain viime viikolla mun oman pesukoneen ja olen tässä nyt ilolla nuita pyykkejäni pessyt. Kyllä se vaan helpottaa omaa päivittäistä rytmiä kun ei tarvi järsiä kynsiä ja miettiä, että mihin sitä lähtis noita likasia pyykkejä pesemään ja millon pääsee lähtemään ja kuinka paljon ihmisiä alkaa jo ärsyttämään se että mä olen koko ajan häiritsemässä pyykkikassieni kanssa. Mä olen niin tyytyväinen ja onnellinen. :) Kaiken lisäks tuo kone on äääääärettömän hiljanen, piti alussa käydä välillä kyttäämässä et peseehän se nyt ihan varmasti. Ainut miinuspuoli siinä on, se veden ulostuloletku on hippasen liian lyhyt eikä yllä viemäriaukkoon tai lavuaariin saakka. Pitää hipsiä tonne super-Prismaan ens viikonloppuna kyselemään josko sieltä löytyis vähän pidempää. Tai sit johonki LVI-liikkeeseen. Mut ei mulla oo hajuakaan missä täällä olis lähin. Täytynee kysellä.

Käväsin pankissakin vähän hoitelemassa opintolaina-asioita ja kyselin samalla asuntolainasta. Mahkut olis kuulemma jopa 100 000 euroon, joten tässähän voi alkaa pikkuhiljaa kevään mittaan kattelemaan minkälaisia asuntoja löytyypi.. :)

Eikä ne mainosmiehet tullukaan käyttämään meidän neukkaria. Mikä pettymys. Ne olikin saanu siihen asunnon ikkunaan sen valon jotenki kekottamaan. Höh.

Piireissä...

Kävipäs tänään töissä hauska sattuma. Ovelle tultiin kolkuttelemaan ja siellä joku miekkonen kyseli että saisko ne lainata meidän toimistoa tällä viikolla kun pitäis kadun toisella puolella kuvata jotain mainosta ja meidän neukkarista sais just sopivasti vähän valoa sinne laitettua. Ja siis sen mainoksen ohjaaja on Dome Karukoski! Se on vissiin aika tunnettu ohjaaja Suomessa tätä nykyä, mähän en näistä mitään tiedä kun mä olen paluumuuttaja mutta näin mulle kerrottiin. Mä yritin pomolle vihjasta et neuvottelis vaivanpalkaks mulle roolin seuraavasta leffasta ku joudun siirtää mun 'toimiston' toiselle pöydälle torstaiks. Ei tainnu tulla kauppoja. Höh.

Another year, another...

...jep, tuli eilen katottua ainakin osa Bridget Jones -leffasta. Vaikka se on nähty niin monta kertaa ni aina se vaan jaksaa naurattaa. :) Varsinainen feel good -leffa. Juuh.

Se on siis taas uusi vuosi. 2008. Mä täytän tänä vuonna 25 vuotta. Sisko ja toinen lankomies täyttää 30 vuotta. Juhlittavaa siis riittää. Mä kyllä ehdin just tottua ajatukseen että viime vuosi oli hyvä vuosi ja sitä on muuten tosi vaikee ylittää. Mitäköhän ylivertaista tänä vuonna keksis tai tapahtuis? Saapi nähdä. Toivottavasti jotain tosi kivaa.

No alkoihan tää vuosi kyllä jo ihan kivasti. Mä olen nyt virallisesti alottanu uudessa työpaikassa (vaikka pari päivää menikin heti saikulla) ja viihdyn erittäin hyvin. Muutto uuteen asuntoon tapahtui oikeen lepposasti ja tännehän olen jo kotiutunutkin. Ja mikäs tässä ollessa kun sain tänään netinkin auki. Mun kaltaisen nettiaddiktin painajainen olla neljä päivää ilman nettiä!! Iiiiiik! Nooh. Onneks tämä nyt tästä... ;)

Mä en tässä nyt sen kummempia uuden vuoden lupauksia julki tuo. Olen tosin itselleni muutamia tehnyt mutta niistä sitten joskus lisää. :) Että erittäin hyvää uutta vuotta kaikille, jotka tätä eksyy lukemaan. :)