Farewell IBM

Dear Co-Workers,
As many of you probably know, today is my last day. But before I leave, I wanted to take this opportunity to let you know what a great and distinct pleasure it has been to type “Today is my last day.”

For nearly as long as I’ve worked here, I’ve hoped that I might one day leave this company. And now that this dream has become a reality, please know that I could not have reached this goal without your unending lack of support. Words cannot express my gratitude for the words of gratitude you did not express.

I would especially like to thank all of my managers: in an age where miscommunication is all too common, you consistently impressed and inspired me with the sheer magnitude of your misinformation. It takes a strong man to admit his mistake - it takes a stronger man to attribute his mistake to me.Over the past three years, you have taught me more than I could ever ask for and, in most cases, ever did ask for. I have been fortunate enough to work with some absolutely interchangeable supervisors on a wide variety of seemingly identical projects - an invaluable lesson in overcoming daily tedium in overcoming daily tedium in overcoming daily tedium.Your demands were high and your patience short, but I take great solace knowing that my work was, as stated on my annual review, "mostly satisfactory." That is the type of praise that sends a man home happy after even a 10 hour day, smiling his way through half a bottle of mostly satisfactory scotch.

And to most of my peers: even though we barely acknowledged each other within these office walls, I hope that in the future, should we pass on the street, you will regard me the same way as I regard you: sans eye contact.But to those few souls with whom I’ve actually interacted, here are my personalized notes of farewell:

To Rudy: I will always remember sharing lunch with you, despite having clearly labeled it with my name.
To Steven: I will miss detecting your flatulence as much as you will clearly miss walking past my cubicle to deliver it.
To Eileen: Best wishes on your ongoing campaign to popularize these “email forwards.” I sincerely hope you receive that weekend full of good luck, that hug from an old friend, and that baby for your dusty womb.
To Felix: I left a new wristwatch on your desk. It is so that you might be able to still tell time even without your hourly phone call to let me know the copier is jammed. (Call Steven – he’ll come by.)
And finally, to Mike: you were right - I tested positive. We’ll talk later.

So, in parting, if I could pass on any word of advice to the individual who will soon be filling my position, it would be to cherish this experience like a sponge and soak it up like a good woman, because a job opportunity like this comes along only once in a lifetime.

Meaning: if I had to work here again in this lifetime, I would sooner kill myself.

Very truly yours, Sini

PS: I will be throwing myself a happy hour farewell party at the burnt-out bar in the sub-basement of the bus station. Please do not stop by.

English Grammar

Meidan espanjalainen team leader on jo legenda sahkopostiensa kanssa. Saa olla valilla aikamoinen velho et ymmartaa mita se tahtoo sanoa.

Tama veti kylla jo pohjat:

'All,
This the address that the user has to use this address in order to access'.

Siis... what!?!?! :D

I'll Be Home For Christmas...

On se merkillista tama elama, kun jotain odottaa niin tuntuu etta aika matelee. Toisaalta paivat menee kylla tajuttoman nopeesti. Aika suorastaan lentaa valilla. 1,5 viikkoa toita jaljella IBM:lla. Pitais kuulemma lahettaa joku kutsu ihmisille mun laksiaisiin. Ma en kylla tieda kenelle se pitais edes lahettaa? Jos laitan vaan yleisesti IT-Operations -tyypeille? Mut sit siina piilee vaara et sinne tulee jos sun vaikka mita ihmisia joita en edes tunne? Tai joista en juuri pida.. Hm. No tuskinpa ne tulee. :D Paitsi saa tulla jos lahjoo mua. Hih.

Loysin tammoisen kivan jouluteeman vaihteeks. Kai nyt jo saa vaihtaa ku on enaa vajaa kuukausi jouluun?

1 kuukausi jouluun!

Aika kuluu niin mahdottoman nopeesti! Tuntuu ihan siltä kuin mä olisin vasta eilen muuttanut tänne ja siitä on oikeesti jo likemmäs 1,5 vuotta! Noh, eipä tässä ole enää kuin 2 kokonaista viikkoa töitä jäljellä IBM:llä, 2 viikkoa ja 5 päivää ja kotka laskeutuu Suomeen. Ja 3 viikkoa ja 2 päivää ni mä alotan uudessa työpaikassa. Siinä vähän pureksittavaa seuraavien viikkojen ajaks. Kyllä elämä on välillä ihmeellistä. :)

Harmaita hiuksia!

Kylla! Ma loysin harmaan hiuksen paastani!!! Tai sitten se oli vaan hiusten varjauksesta ihan valkoiseks menny mutta kuitenkin. Selkeesti aika lahtea taalta, nama ihmiset aiheuttaa ihan varmasti taman harmaantumisen.

Meidan tiimiin on tullu jalleen uus tyyppi ja yllattaen sen koulutus kaatui mun leveille harteille. Heraa vaan kysymys etta haastatteleeko ne naita ihmisia ollenkaan kun niita palkataan? Taa ei hyvanen aika osaa kunnolla edes hiirta kayttaa! Enka olis kylla ikina uskonu etta joudun paikalliselle opettamaan englannin kielioppia. Tuon varmaan saa mainita CV:ssa??

Hupsis...

Ma olen ollu tassa viime paivina hiukan hajamielinen toissa. Johtunee varmaan siita, etta ma olen hurjan innostunu tulevasta viikonlopusta kun rakas siskoni on tulossa tanne! Jeee!!!

Tanaan tein kuitenkin pienen mokan... Meidan team leader on tanaan saikulla, joten kaikki jutut kulkee yllattaen mun kautta. Tuolla asiakkaan keskuudessa on talla hetkella kaynnissa projekti notta ne vaihtaa kaikkien PC:t uusiin tai oikeestaan vaan sen kayttojarjestelman - kai niista on vissiin osa saanu uudet koneetkin. Nojokatapauksessa siita piti sitten lahettaa sahkoposti niille kayttajille joiden koneet uusitaan seuraavaks. Noh, mina napparana vilkasin vaan mita siina postissa luki ja lahetin koko yrityksen kaikille kayttajille. Ups. No ei siis mikaan mullistava moka. Ainut vaan etta ne nyt vahan soittelee ja lahettaa sahkopostissa kysymyksia etta mita niiden pitaa tehda. Ei siis mitaan tekniikan ihmelapsia nama ihmiset. Tietavatpa ainakin mita on tulossa... Ma olen siis selkeesti loman tarpeessa.

Edit: Ei ne ole mulle edes vihasia. Merkillista porukkaa. Kaikki otti ton ihan huumorilla.

1 vuosi

Historian lehtien havinaa.

3.7.1983 tama pikkusisko kastettiin Sini Mariaksi.

3.7.2007, 24 vuotta myohemmin sama tyyppi on tyoskennellyt vuoden IBM:n leivissa Irlannissa. Ja jatkaa edelleen. Viela jonkun aikaa.

Janskattaa. Lauantaina pitais muuttaa uuteen kamppaan. Onneks ei oo NIIIIIN paljoo tavaraa etteiko ne kaikki mahtuis pienempaan huoneeseen.

Eilen muuten ihmettelin kun kavin kaupassa etta miksi ne laittaa kassalle niin itkuisen tyton kun silla oli silmat ihan kirkuvan punaset. Sit kun paasin itse maksamaan ostokseni ni tajusin etta sillahan oli vaan sen varista punasta luomivaria etta se oikeesti naytti silta kun se olis itkeny vahintaanki viikon putkeen. En taida enaa kayttaa punasta luomivaria. Ainakaan ilman rajauksia.

Edit: Tanne soitti joku tyyppi UK helpparista Glasgow'sta. Siis skotti. Skottiaksentti on ihana. Jos kukaan on ikuna nahny Ewan McGregoria brittileffoissa tai kuullu Travisin solistin puhuvan tietaa mista maa puhun. Maa jouduin oikeen nipistaa itteani notta kuulen mika sen tyypin asia oli kun meinas vahan keskittymiskyky herpaantua. Iih. Scottish. Mmm..

Teknista tukea

Nain meillakin asiat hoidetaan.

Seka nain.

HILJAA!!!!!!!!!!!!!!!!!1111111111111

Tai ainakin vahan pienemmalla volyymilla! Mulla alkaa menna hermot meidan tiimin uusimpaan vahvistukseen joka tuotiin viereisesta tiimista. Tiesin taman tyypin jo entuudestaan, se oli se perhanan tyyppi joka isoon aaneen kailottaa puhelimessa. Se ei oikeasti edes tarvis puhelinta, se vois vaan huutaa asiansa. Kiiteltiin onneamme aiemmin etta se tyyppi ei ole meidan tiimissa, kunnes...

...meidan team manager paatti etta aletaan tayttaa meidan tiimin tyhjia paikkoja toisen tiimin tyypeilla. Ja eikos ne raahaa tuon kailottajan tanne! Ja se perhana istuu viela mun viereisella paikalla! Eika riita etta se kailottaa puhelimessa vaan sen pitaa viela hakata nappaimistoa niin etta koko poyta heiluu. Ja jos se ei ole puhelimessa niin se silti puhuu koko ajan. Ja kovaan aaneen. Ja mulla menee hermot. Mulla ei ole mitaan puheliaita ja kova-aanisia ihmisia vastaan, mutta tuo tyyppi HAIRITSEE!!!! Me aiotaankin toisen suomalaisvahvistuksen kanssa linnottautua tota kailottajaa vastaan. Hahaa, siitas sait, Michael Knight!!!!!!!!!!

Trallallallallaa...

Tama on taas naita paivia kun toissa on oikeestaan ihan hauska olla. Aamulla kesti ensinnakin puol tuntia kirjautua koneelle kun verkkoyhteydet laahustaa etanan nopeudella. Yrita siina sitten avata virtuaaliprofiilia... Puheluita ei ole tullu kun kourallinen, sahkoposteja senkin edesta. Paadyin sitten tyostamaan pelkkia sahkoposteja koko aamupaivan - tai no yritys hyva, jokaisen sahkopostin avaamiseen menee ensinnakin pari minuuttia ja sukkulointi eri ohjelmien valilla erinaisia minuutteja.. iPod korville ja puhelin forwardille. Eika tama viela mitaan, ensin kaatui IBM:n verkko ja puol tuntia sen jalkeen tama vakuutusyhtion ISDN-verkko. Toisin sanoen yhdessa vaiheessa ei ollu paasya nettiin eika mihinkaan ohjelmaan, joita tassa tyossa tarvitaan. Nyt sentaan netti toimii mutta ISDN on edelleen alhaalla. Tata on nyt jatkunut... 1,5 tuntia. Tervetuloa Irlantiin toihin. :)

Edit: Bongasin tuossa surffaillessani loistopeleja yetisports.org-sivustolta. Nama ei olekaan niita perinteisia pingupeleja vaan Ice Age 2 -peleja! Upeeta! Mahtavaa!

Ugh.

Lahdettiin sitten eilen viettamaan Kasperin laksiaisia. Meidan teini paatti lahtea takasin Tanskaan ja piti lahtea ottamaan kuppia keskustaan. En tosin juonu enempaa ku 2 siideria ja olin kotonakin jo ennen yhtatoista. Ehdin kuitenkin kahteen kertaan eilisillan aikana satuttamaan polveni. Se on nyt muutaman kerran viimesen kuukauden ajan tehny semmosta etta menee ikaankuin paikoiltaan. Tammikuussa rusahti ensimmaisen kerran enka pystyny suunnilleen viikkoon kavelemaan kunnolla. Eilen ensin baarissa kun menin istumaan ja sitten toisen kerran kun kavelin bussipysakilta kotiin. Onneks tuon kanssa pystyy nyt kuitenkin kavelemaan mutta vahan kuitenkin kaivelee tollanen kun ei pysty mitenkaan aavistamaan etta millon tuo pettaa alta. Tassa on kuitenkin tullu viime aikoina kuntoiltuakin antaumuksella (mun aggressio ruokkii kuntoilua), en tiia onkohan tullu tehtya jotain liikkeita sitten jotenkin kummallisesti vai mikakohan tuohon nyt on iskeny...

No kuitenkin, enpa saanu nukuttuakaan kunnolla viime yona kun tuo polvi vihloi ja mielessa kummitteli ens kesa. Ma en ole vielakaan saanu Suomesta toita ja nyt ne sitten Manpowerilta tarjos jatkosopparia IBM:lle. Tassa vaiheessa pitais kai olla ihan fiiliksissa - "Jes! Jatkosoppari! Kuukausipalkka pari tonnia ja siihen bonukset paalle!" - mut mua alkoi lahinna sylettamaan koko asia koska oon suunnitellu kotiinpaluuta tammikuusta lahtien. Nyt tietysti alkoi mietityttaan etta kannattaako lahtea kotiin kun nykyinen soppari paattyy kun ei oo toita luvassa ja laskujakin pitais maksella vai jaanko tanne viela vahan pidemmaks aikaa, muutan halvempaan kamppaan ja saastan rahaa ja etin samalla toita Suomesta?? Raastava tilanne.

Suuri paallikko on puhunut. Ugh.

Ring the alarm!

IBM:lla tapahtui tanaan pelottavia asioita. Jotakuinkin klo 11.05 palohalyttimet parahti soimaan. Taalla aina keskiviikkosin testataan halyttimien toimintaa, joten arvatenkaan ei ollu mistaan testista kysymys (eika kukaan ollut edes varottanut etta tanaan testattais etta miten toimitaan oikean palon sattuessa), joten kamat kassiin ja ulos ja puhelin kiinni. Vartin verran seisoskeltiin pihalla ja ihmeteltiin kunnes tultiin sanomaan etta voitte menna takasin sisaan. Vielakaan en tiia mita tapahtui mutta edellisella kerralla joku oli kuulemma grillannu sampylaa vahan liikaa... Jannaa!!!! :)

Niinjoo ja taalla on nyt viikonloppuna Pyhan Patrikin paiva St Patrick's Day. Samanlainen tekosyy irkuille vetaa kannit ku vappu suomalaisille siis.. :) Joka tapauksessa, hyvaa viikonloppua. :)

Annoying, more annoying, the most annoying????

Taa on taas naita paivia kun kaikki arsyttaa - enka voi edes syyttaa naisten vaivoja paitsi ne ei mun mielestani muutenkaan tee musta normaalia karttyisampaa. Toisaalta taa viikko on ollu yhta arsytysta, joten nakojaan se kaikki kulminoituu viikon viimeseen tyopaivaan. Aamu alkoi ihan mukavasti, hyvin nukutun yon jalkeen nousin reippaana ylos sangysta, vatsalihakset (kylla, ma loysin ne jalleen) hiukan kipeina kun olen tan kaiken raivon voimalla kaynyt kolme (!!!) kertaa lahikuntosalin jumpalla talla viikolla.

Arsytys 1: Bussi on hiukan myohassa, taynna ihmisia, joudun kapuamaan ylakertaan istumaan ja yks nainen lohoaa siina penkilla silleen puolittain eika vaivaudu liikkumaan vaikka ihmiset ehka haluais istumaan. Paatin sit istua seuraavaan vapaaseen paikkaan, joka oli jonkun contractor sedan vieressa, seta luki lehtea oikeen leveesti joten ma jouduin istumaan silleen puolittain kaytavalla. Ja kun kuski sattui olemaan viela vahan rallituulella ni kaikki kireimmat mutkat oli aika mielenkiintosia kun piti yrittaa pysya siina penkilla. Ainakin osittain.

Arsytys 2: Purkkaa mussuttavat ihmiset. Siis don't get me wrong, pureksin itsekin Jenkkia (tai mita merkkia taalta nyt sattuu loytymaan) ja satunnainen purkan paukuttelu saattaa arsyttaa kanssaelajia. Mutta se, etta sita purkkaa pitaa MAISKUTTAA suu auki tapotaydessa bussissa on jotain TODELLA ARSYTTAVAA!!! Mun iPodin volyymit nousi melkeen tappiin saakka ja siltikin se maiskutus kuului musiikin lapi. Mun aamumusiikit on elintarkeita, set the mood for the day. Jotenkin irvokasta kun kesken Mi Mancherain kuuluu jotain maiskutusta.

Arsytys 3: Mun vieressa istuva tanskalaisteini joka maanantaista lahtien alkaa laskemaan tunteja perjantaihin ja koska paasee kotiin. Plus ne lukemattomat kysymykset "What's happening with your PC? Where's x? Can you help me? What? Why? Where? Who?????" Naiden lisaks viela se jatkuva jonkun tv-tunnarin hyraily joka jaa mun paahan soimaan ja joka mun taytyy saada pois soimasta ottamalla jalleen iPodin esiin. Mutta kun ma viimein paasen ansaitulle tauolle ja kaivan iPodin kassini katkoista ni eiko kaikilla oo taas jotain asiaa??

Tama potuttaa minua suunnattomasti. Onneks on viikonloppu edessa. Toivottavasti jotain hyvia uusia leffoja DVD:lla. Pakko lahtea shoppaamaan uutta meikkivoidetta. It's gonna be alright.

Edit: Paiva on jo vahan parempi. Yks henkilo joka on soitellu meille nyt koko viikon ja valittanu tietokoneongelmistaan ja joka oli mua kohtaan tosi tyly yks paiva ja jonka takia ma olen ollu koko viikon pahalla tuulella (tyokavereiden mukaan nagging, bitching and complaining), soitti mun POMOLLE, siis team leaderin ohi korkeammalle taholle ja oli pyytanyt anteeks kaytostaan mua kohtaan, koska ma en ole tehnyt mitaan vaarin ja osaan asiani ja yritin auttaa parhaani mukaan. HAH! Siitas sait, Michael Knight!

Itku ja vaiva

Mulla on tanaan ollu aamusta saakka kunnon v"tutus paalla. En oikeestaan tieda mista se on saanu alkunsa (tai ehka saatankin) mut se on vaan pahentunu paivan mittaan. Eika asiaa yhtaan ole helpottanu se, etta se saakelin ruotsalainen istuu vieressa ja kysyy tyhmia kysymyksia. Oikeesti jos et ymmarra mita jonkun sahkopostin kanssa teet ni ala tule kysymaan multa, "Sini, what do I do with this email???" Selita hyva ihminen edes jotain siita ongelmasta ensin koska mulla on omatkin tyot tehtavana! Toinen asia mika on oikeesti mattany 8kk on se maalaisjarjen puute joka nailta paikallisilta bisnesihmisilta nayttaa puuttuvan. Kauheen hankalan kaavan kautta pitaa toteuttaa kaikki mahdolliset pienetkin hommat, jotka ei oikeesti vaatis paljon. Se on ku englannin kielioppia vaantais, koska yhtakkia tuleekin eteen joku poikkeuksen poikkeus, joka yllattaen on unohdettu mainita kokonaan. Se nakojaan pitaa oppia vaikeimman kautta. Kun viela joku pieni ja hikinen seta alkoi mulle uhoamaan, etta ma en osaa hoitaa hommiani ni mun v"tutus on kaantynyt yllattaen jo raivon puolelle.

Ma olen lahettany jo monia hakemuksia ympari Suomea, eilen tuli ensimmainen "kiitti mut ei kiitti" sahkoposti Hameenlinnasta. Siita taa koko potutus on varmaan alkanukin. Tottahan toki ma olen alkanut nyt epailemaan omaa osaamistan ja pelko iskee persauksiin etta onko musta oikeesti muuhun kun tahan puhelinhommaan??? Joudunko ma koko loppuikani istumaan jossain Helpdeskissa resetoimassa nakkisormisten ihmisten salasanoja, koska ne nappailee ne paivittain vaarin???? Meniko mun tutkinto ihan hukkaan ja mun tyokokemus olympialaisissa ja Espoon kisoissa??? Ja kielitaito???? Masentaa. Onneks tunnin paasta paasee kotiin.

Idiootit!!!!

Ma en normaalisti tyoasioista valita (tai en ainakaan ensimmaisen 1,5kk:n jalkeen ole valittanu) mut tama paiva on oikeesti ollu niin perseesta kun vaan voi olla. Joku IT Security typerys sai paahansa lahettaa helevetun Excel-tiedostoja taynna "poistettavia kayttajatunnuksia" joita meidan ruotsalaispygmi (se on oikeesti lyhyt!) kavi innoissaan poistelemaan (se on ihan jarkyttavan innostunu kaikesta tyosta mita sen laittaa tekemaan, sen takia sille kai delegoidaankin noi kaikki ikavat hommat...). Nooh, joka tapauksessa, sinne listallehan oli sit eksyny ihan aktiivisia kayttajatunnuksia ja eikohan osunu mun kohdalle nama puhelut kun ihmiset yritti kirjautua koneelle mutta verkko ei tunnista kayttajatunnusta ja salasanaa. Ja eikun vaan luomaan sit uusia tunnuksia ja yrita selittaa miks niiden kayttajatunnukset ei toimi. Tata sitten lahdettiin syynaamaan etta miks naita tunnuksia on poistettu (ja veikkaan etta keskustassa kuhisee edelleen kun ne kay lapi sita 700 kayttajatunnuksen listaa notta mitka pitaa luoda uudelleen...) ja alkoivat ensin mulle rahisemaan. Lauoin tietysti takasin etta mulle tuli vaan puheluita etteivat paase sisaan ja tottamooses ma luon ne uudelleen kun ne eilen oli toiminu. Sen jalkeen syyttava sormi on osottanu vahan jokaista mut ihan henkilokohtanen mielipiteeni on, etta vois siella ne Security-miehetkin ottaa prkl vahan vastuuta omillekin harteilleen ja kattoa ja tarkistella etta MITA HELKKARIN LISTOJA NE LAITTAA LIIKKEELLE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Mur!

Rakkaalla lapsella on monta nimea (ja kansalaisuutta).

Pitaa raportoida tasta heti ennenku unohdan. Ensinnakin tama nimiongelma. "..blablabla..Sini speaking." "Who? Cindy?" "No, Sini. S-i-n-i." Jotkut ei sitten edes vaivaudu kysymaan uudelleen vaan harkapaisesti kutsuu Cindyks tai kuten joku seta tanaan kuvitteli, Amanda. Mistakohan se tuon sai paahansa? Variaatioita loytyy, Sinead alkaa olla varmaan kylla yleisin naista.

Ma olen myos tottunu siihen et ihmiset ihmettelee puhelimessa mista pain ma olen kun selkeesti - haloo - en oo mikaan irkku eika mulle edes ole alkanu kehittymaan irkkuaksentti. Yleisesti ottaen ihmiset kuvittelee mun olevan kanadalainen tai jenkki, muutama on erehtyny luulemaan hollantilaiseks (ehhh?) mut tanaan joku luuli etta ma olen etela-afrikkalainen! Oli muuten sama seta joka luuli mun olevan nimeltani Amanda. Sattumalta tyokaveri vastas puhelimeen ja alkoi ihmettelemaan, et taalla seta blablabla jutteli Amandan kanssa, joka on etela-afrikkalainen. :D Sit kavi ilmi et pari muuta tyokaveriakin on koko ajan luullu mun olevan Etela-Afrikasta. Ehka toi vaan on kohteliaisuus, ma kasitan ton tietysti yhtalaisyytena Charlize Theroniin (aika kaukaa haettua vai?). Mutta olipahan hauska paivan piristys talleen aamusilleen.

Edit: Sain kuin sainkin palkkani ja enemman ku odotin! Taytyy ny ihmetella huomiseen saakka et onko tassa mun kahen viikon palkka vai saanko huomenna samanlaisen satsin.

Edit: Se oli kahden viikon palkka. No onneks silla saa vuokran maksettua ja jaa rahaa elamiseenkin. Katotaan tuleeko tan viikon palkkashekki ajallaan ens viikolla. ;)

Rankkaa tyota???

Ystavat hyvat, ensimmainen viikko toita (tai koulutusta) on takana. Mita olen tahan mennessa oppinut? En oikeastaan mitaan. :D Maanantai-aamuna kaytettiin ensimmaiset 3 tuntia siihen, etta ensin vahan jutusteltiin mukavia, sen jalkeen jaettiin itsemme kahteen porukkaan ja tutustuttiin keskenamme 15 minuutin ajan (eli 45 minuutin ajan), sen jalkeen pidettiin 10 minuutin tauko (eli puolen tunnin tauko) ja sen jalkeen jatkettiin tutustumista koulutustilassa ja kertoiltiin toisillemme toisistamme jotakin. Kylla. Ihan oikeasti. Olo oli kuin ensimmaisena paivana ala-asteella. "Hi, my name is Sini. I'd like to introduce you..." Kun nama tutustumishassakat oli ohi niin paastin sitten tahan perinteiseen asiakaspalveluhopinaan. Tata jatkui tiistaipaivankin ajan.

Keskiviikkona paastiin viimein opettelemaan ensimmaista ohjelmaa - kunhan oltiin ensin surffailtu netissa aamulla kolmisen tuntia. Sama jatkui eilen torstainakin, ja paastiin viela aikasemmin kotiinkin kun IBM juhlisti 50-vuotta-Irlannissa synttareitaan. Tanaan kaytiin nopeesti lapi joku toinen ohjelma ja taas aikasemmin kotiin kun meidan piti menna omiin tiimeihimme ja mina tietysti ainokaisena tulen tyoskentelemaan keskustassa, joten so-long-suckers! :D Toisin sanoen tama koko koulutusviikko olis Suomessa tiivistetty todennakosesti kahteen paivaan, oltais jo kuunneltu puheluitakin ja kayty lapi ties vaikka mita. No, maassa maan tavalla. Tahan taytyy vaan tottua. Mielenkiinnolla odotan ens viikkoa...