Idiootit!!!!

Ma en normaalisti tyoasioista valita (tai en ainakaan ensimmaisen 1,5kk:n jalkeen ole valittanu) mut tama paiva on oikeesti ollu niin perseesta kun vaan voi olla. Joku IT Security typerys sai paahansa lahettaa helevetun Excel-tiedostoja taynna "poistettavia kayttajatunnuksia" joita meidan ruotsalaispygmi (se on oikeesti lyhyt!) kavi innoissaan poistelemaan (se on ihan jarkyttavan innostunu kaikesta tyosta mita sen laittaa tekemaan, sen takia sille kai delegoidaankin noi kaikki ikavat hommat...). Nooh, joka tapauksessa, sinne listallehan oli sit eksyny ihan aktiivisia kayttajatunnuksia ja eikohan osunu mun kohdalle nama puhelut kun ihmiset yritti kirjautua koneelle mutta verkko ei tunnista kayttajatunnusta ja salasanaa. Ja eikun vaan luomaan sit uusia tunnuksia ja yrita selittaa miks niiden kayttajatunnukset ei toimi. Tata sitten lahdettiin syynaamaan etta miks naita tunnuksia on poistettu (ja veikkaan etta keskustassa kuhisee edelleen kun ne kay lapi sita 700 kayttajatunnuksen listaa notta mitka pitaa luoda uudelleen...) ja alkoivat ensin mulle rahisemaan. Lauoin tietysti takasin etta mulle tuli vaan puheluita etteivat paase sisaan ja tottamooses ma luon ne uudelleen kun ne eilen oli toiminu. Sen jalkeen syyttava sormi on osottanu vahan jokaista mut ihan henkilokohtanen mielipiteeni on, etta vois siella ne Security-miehetkin ottaa prkl vahan vastuuta omillekin harteilleen ja kattoa ja tarkistella etta MITA HELKKARIN LISTOJA NE LAITTAA LIIKKEELLE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Mur!

Ei nimi miesta pahenna.

Oli ihan pakko laittaa tannekin tama. Lounastauolla huvikseni surffailin ja lueskelin ihmisten blogeja ja tormasin tahan Naisen ratissa kirjoittamaan blogiin ja tama lause tarttui silmiin:

"Sini on sellainen pieni tyttö, jolla on lautasen
kokoiset metsäkauriin silmät, keijukaisen olemus ja tyttömäinen kikatus."

Eipa vois taas yhtaan kauemmas minusta menna. Mulle on annettu selkeesti aivan vaara nimi.

Taas Dublinissa

2,5 viikkoa menikin sit yllattavan nopsaan ja taalla sita taas istuskellaan ja ihmetellaan maailman menoa. Hirmuinen kiire tuntui olevan koko ajan kun piti saada siskon polttarit alta ja sukulaisia ja kavereita piti nahda ja piti viela itelle puku loytaa haihin mut loppu hyvin, kaikki hyvin. Sisko on onnellisesti naimisissa ja lankomieskin on mita mukavin. Vaikka suku on pahin, niinkuin olen elamani varrella monta kertaa todennut, niin nyt tuli kylla tuon lankomiehen mukana ainakin muutama mukava sukulainen joukkoon. Jotenka viela kerran onnittelut Hannelle ja Mikalle, rakkaat terveiset vanhemmallekin siskolle ja toiselle lankomiehelle seka myoskin kaikille ihanille kavereille. Oli oikeesti ihana nahda kaikkia pitkasta aikaa kotimaisemissa. Vaikka en edelleenkaan Irlannista sen suurempaa vikaa loyda (byrokratiasotkuista huolimatta), kylla koti on aina koti ja kylla, tulen varmasti takaisin viimeistaan kesalla. :)

Tassa viela kuva onnellisesta haaparista. Jossain vaiheessa kun saan kuvat ladattua omalle koneelle ni voin laittaa pari lisaa. :)