Paska maanantai.

"Taasko maanantai ja sataa, samaa rataa viikot valuu, ruumis hiljaa hajoaa." Semmarit osaa kiteyttää kaikkien vihaamat maanantaipäivät tuohon yhteen lauseeseen. Työttömyys ei selkeesti ole mun juttu. Viiksettää tai oikeestaan alkaa jo v*tuttaa se, että joka puolelta lähetetään kohtelias kirje, jossa ilmoitetaan, että en ole päässyt edes haastatteluun saakka. Näinpä pakkailen tavaroitani ja muutan isukin luokse kunnes ehkä joskus löydän töitä ja asunnon. Tosin - sentään jotain positiivista tänään - soittivat Dublinista ja ovat kuulemma erittäin kiinnostuneita. Mikähän jottei, Dublin on ihan mukava paikka ja kyllä mä voisin tyytyväisenä Irlannissa asustella. Jos vaan ymmärtäis mitä ne siellä puhuu, ihme mongertajia. Mut sitä varten täytyy kyllä käydä Elviiran rokotukset hoitaa kuntoon, jotta saa elukan mukaan. Ja se oma kämppä. Nih. Irlanti on kallis paikka. Saahan sieltä tietysti hyvää palkkaa mut kuukauden vuokrakin on sit sellanen että oksat pois. Ja mikä siinä on että ne kaikki kämpät on valmiiks kalustettuja? En mä uskalla kenenkään toisen kalustamassa asunnossa asua. Koko ajan pelkää et rikkoo jotain. Mä haluan sisustaa itse kämppäni. Veisköhän se vuokraisäntä ne omat kamansa sit pois sieltä jos oikein kauniisti pyytäis? Ihmettelenpä vaan.