Urheilua ja journalismia

Olympialaisten aikaan noin 75% miehistä (tai ehkä koko kansasta) näyttäisi menevän hieman sekaisin. Kauppajonossakaan ei näinä päivinä kuule muuta kuin spekulaatiota Leijonien kokoonpanosta, Ahosen ponnistuksesta tai hiihtäjien dopinghässäköistä. Naureskelin itsekseni, kun kuuntelin alakerran äijäköörin mylvintää lauantai-iltana kunnes tajusin, että tätä jatkuu vielä kaksi viikkoa. Ja parin kuukauden päästä uudelleen, kun lätkän MM-kisat alkaa. Täytyy varmaan alkaa itsekin virittäytyä olympiafiiliksiin, jotta ei vallan ärsyynny.

Könsikäs ei normaalisti urheilua juurikaan seuraa. Käy toki joissain NHL-peleissä silloin tällöin ja baseballia ja jenkkifutistakin toisinaan katsomassa, mutta ei varsinaisesti fanita mitään tai ketään. Päätyi kuitenkin ehdottamaan pientä vedonlyöntiä, kumpi voittaa enemmän mitaleja, Suomi vai USA. Lupauduin sillä ehdolla, että tulos lasketaan kansakunnan populaatioon verrattuna. Eli USA 60 mitalia ja Suomi 1 mitali. Ei suostunut, ihme tyyppi.

Journalismista sen verran, että millähän periaatteella Iltalehden uutisoima suomalaisopiskelija oli keskellä Alabaman ampumisdraamaa? Jos tyyppi on yliopistossa kirjoilla, mutta ampumistapauksen aikaan pelikiertueella ja yksi kuolleista olisi saattanut olla hänen opettajansa niin ei tuo ainakaan minun mielestäni laita suomalaisopiskelijaa tapahtumien keskipisteeseen. Pännii tämmöinen uutisointi, perskeles!