Ugh.

Lahdettiin sitten eilen viettamaan Kasperin laksiaisia. Meidan teini paatti lahtea takasin Tanskaan ja piti lahtea ottamaan kuppia keskustaan. En tosin juonu enempaa ku 2 siideria ja olin kotonakin jo ennen yhtatoista. Ehdin kuitenkin kahteen kertaan eilisillan aikana satuttamaan polveni. Se on nyt muutaman kerran viimesen kuukauden ajan tehny semmosta etta menee ikaankuin paikoiltaan. Tammikuussa rusahti ensimmaisen kerran enka pystyny suunnilleen viikkoon kavelemaan kunnolla. Eilen ensin baarissa kun menin istumaan ja sitten toisen kerran kun kavelin bussipysakilta kotiin. Onneks tuon kanssa pystyy nyt kuitenkin kavelemaan mutta vahan kuitenkin kaivelee tollanen kun ei pysty mitenkaan aavistamaan etta millon tuo pettaa alta. Tassa on kuitenkin tullu viime aikoina kuntoiltuakin antaumuksella (mun aggressio ruokkii kuntoilua), en tiia onkohan tullu tehtya jotain liikkeita sitten jotenkin kummallisesti vai mikakohan tuohon nyt on iskeny...

No kuitenkin, enpa saanu nukuttuakaan kunnolla viime yona kun tuo polvi vihloi ja mielessa kummitteli ens kesa. Ma en ole vielakaan saanu Suomesta toita ja nyt ne sitten Manpowerilta tarjos jatkosopparia IBM:lle. Tassa vaiheessa pitais kai olla ihan fiiliksissa - "Jes! Jatkosoppari! Kuukausipalkka pari tonnia ja siihen bonukset paalle!" - mut mua alkoi lahinna sylettamaan koko asia koska oon suunnitellu kotiinpaluuta tammikuusta lahtien. Nyt tietysti alkoi mietityttaan etta kannattaako lahtea kotiin kun nykyinen soppari paattyy kun ei oo toita luvassa ja laskujakin pitais maksella vai jaanko tanne viela vahan pidemmaks aikaa, muutan halvempaan kamppaan ja saastan rahaa ja etin samalla toita Suomesta?? Raastava tilanne.

Suuri paallikko on puhunut. Ugh.