The Legendary Journeys of Sini: Part CVIIMVCI, Wien 24.-27.5.2008

Meni taas kai vähän liiallisuuksiin tuo otsikko, mutta näin siinä käy kun on liikaa aikaa kätösissään. Kävin siis 4 päivän reissulla Itävallan Wienissä ystäväni Hannan kanssa, ja vaikka etukäteen jo vähän odotinkin innolla kaupungin näkemistä, niin kyllä täytyy myöntää, että paikka oli kyllä vielä hienompi... Hanna lähti jo aiemmin viikolla Graziin kaverinsa luokse kyläilemään ja minä matkustin yksinäni lauantaiaamuna, 24. päivä, Wieniin. Kone oli pieni ja täynnä ärsyttäviä turisteja (minähän en tietysti joukkoon lukeudu). Lentokentällä alkoi pinna hieman kiristymään, kun jäin jonottamaan lippuluukulle 'Vienna Cardia' (sellainen lippu, jolla pääsi 72h ajan ilmaiseksi matkustamaan joukkoliikenteellä ja sai alennuksia eri nähtävyyksistä). Se lippuluukku olikin auki sekä tuloaulan että matkatavarahihnojen puolelle ja tottakai siellä matkatavarapuolella oli myöskin suurensuuri jono ja koko lafkassa vain kaksi työntekijää. Mä jonotin siellä tuloaulan puolella ja pikkuhiljaa taakse alkoi kerääntyä muutakin porukkaa. Siinä tiskin vieressä oli kello jota piti rimpauttaa, jos halus palvelua. Toki mä sitä aina parin minuutin välein painelin, mutta totesin, että se on täysin hyödytöntä, koskapa sitä väkeä ei siellä kopissa liikaa ollut. Tottakai takanaolevien piti päästä osailemaan ja ivallisena kävivät sitä nappia välillä painamassa. Eräskin nainen tuli ihan kysymään, että oonko varmasti huomannut tuon kellon, johon teki mieli sarkastisesti tokaista jotakin, mutta epäilen naisen kielitaitoon viitaten, että sekin sutkautus olis mennyt ihan täysin ohi.

Nojoo, puolen tunnin odottelun jälkeen sain korttini ynnä bussilippuni ja matka Wienin keskustaan ja hostellille alkoi. Satuttiin varaamaan hostelli ihan loistopaikasta, sillä siinä vieressä oli yks Wienin isoimmista rautatieasemista, jonne myös lentokenttäbussi ajoi suoraan. Siitä käveli vaan 2 minuuttia hostellille. Meidän huone ei ollu vielä valmis, jotenka odottelin aulassa kunnes Hannakin pienen harhailun jälkeen löysi. Kamat huoneeseen ja menoks. Hostelli sijaitsi muuten yhdellä Wienin parhaimmista shoppailukaduista, joka johti suoraan ydinkeskustaan. Sitä pitkin sitten käveltiin ja ihasteltiin maisemia. Wien on täynnä hienoja historiallisia rakennuksia, joista iso osa on muunneltu erilaisiks museoiks. Kuvassa Wienin kansallinen taidemuseo.

Museokortteleista jatkettiin Hofburgin palatsiin, jossa mainosten mukaan piti nähdä keisarillisia huoneita. Se oli kylä aikamoinen pettymys, koskapa nähtävillä oli ainoastaan keisarillisia pöytähopeoita ja -kultia (voiko niin sanoa jos on kultaiset astiat, häh?). Olihan ne aika fiinejä, vai mitä sanotte tuosta kynttilänjalkahärpättimestä?




Wienin keskusta on loppujen lopuks kohtuullisen pieni. Ei oltu siihen ennakkoon varauduttu, vaan suunniteltiin kirkkokierrosta toiselle päivälle. Noh, St. Stephen's Cathedral sattuikin olemaan siinä ihan lähellä, joten päätettiin sitte käydä sekin vilkuilemassa. Pahaks onneks osa nähtävyyksistä oli rakennustelineiden peitossa - ilmeisestikin tulevien futiksen EM-kisojen vuoksi. Noh, onneks ei sentään ollu katuja revitty auki, kuten Helsingissä yleensä.

Lauantain kävelykierroksen jälkeen käytiin vielä hostellilla huilaamassa ennenkuin vaihdettin kipsuttimet jalkaan ja lähdettin ettimään 'lähistöllä sijaitsevaa italialaista ravintolaa'. Pfft.. Sinne ravintolaan tuli sitten käveltyä muutama kilometri vaikka U-bahn-asemalta piti olla vaan pieni matka. Toisaalta meidän suuntavaisto kun ei ole mitä parhain niin senhän tietää, että kun pitää arpoa mihin suuntaan lähdetään kävelemään niin aivan varmasti siihen ensivaistoon ei kannata luottaa. Saatiin kuitenkin ruokaa ja jatkettiin vielä Down Under -nimiseen aussipubiin, jossa meidän yllätykseks näytettiin Euroviisuja. Koskapa viisujen lauluosuudet oli melkeen loppupuolella niin aateltiin sitten jäädä kattoman vielä pisteidenjako, hurrattiin Suomen vähille pisteille ja arvosteltiin Ruotsin pisteitä. Ihan normijuttua siis.

Sunnuntaiaamu oli vähän harmaampi ja oltiinkin ajateltu lähteä silloin Wienin ulkopuolelle. N. 25km Wienistä sijaitsee Seegrotte Underground Sea, elikä sellaiseen vanhaan kaivokseen vahingossa syntynyt tekojärvi. Kuviteltiin, että sinne pääsis helpollakin, mutta eeeeei.. Ensin piti lähteä U-bahnilla Wien Mitte -juna-asemalle, josta junalla Mödlingiin. Sieltä piti vielä pyydystää bussi, joka pysähtyi sitten Seegrottessa. Ihmeteltiin kyllä, että näinköhän jäätiin oikealla pysäkillä pois, koska ympärillä oli vain asuintaloja ja aika kummalliselta tuntui ajatus kaivoksesta siellä keskellä, mutta siellä se vaan tönötti. Valitettavasti mun kamera ei vain suostunut toimimaan kunnolla, liekö kosteus ja kylmyys hyydyttänyt, mutta kuvista tuli pimeitä ja sumeita. :(

Iltapäivää kohden aurinkokin tuli kunnolla esiin pilviverhon takaa ja lähdettiin taas tekemään voimakävelylenkkiä Wienin keskustaan palattuamme. Matkalta löytyi taas mitä hienompia pytinkejä, allekirjoittanutta ainakin ilahdutti parlamenttitalo, jonka edustalla komeili iso Athene -patsas ja katonharjalla muita kreikkalaistaruston jumalia ja jumalattaria muistuttavia patsaita. Parlamenttitalon lähell oli myös hieno uusgoottilainen Raatihuone, jota koristi Itävallan punavalkoiset viirit. Tuo keskusta oli kyllä ihan täynnä kaikkia hienoja rakennuksia. Mun sisällä asuva pieni japanilainen turisti otti ylivallan, ja näpsi kuvia minkä vaan kävelyltä ehti. Koko reissun saldona olikin vajaat 500 kuvaa, joista tietysti osa hyvinkin samankaltaisia ja osa näitä meikäläisen hienoja 'taidekuvia' (haha!).

Maanantaina lähdettiin aikaisin liikkeelle ja suunnattiin kulkumme kohti Schönnbrunnin palatsia. Tämä palatsi on siis SE palatsi, jossa keisari Franz Josef ja keisarinna Elizabeth (siis kaikkien kavereitten kesken vaan Sissi) asuivat silloin aikoinaan. Valtavilla tiluksilla sijaitsi kaikennäköistä hienoa pytinkiä sekä eläintarha. Alla kuvakavalkadia maanantain karkeloista.

Schönnbrunn Palace

Schönnbrunnin palatsin puutarha ja The Gloriette

Vaikka tuo Schönnbrunnin palatsi olikin ihan mielettömän upea ja maisemat vaikuttavia, taidettin kuitenkin eniten odottaa tuolta päivältä reissua eläintarhaan. Luettiin jo etukäteen, että viime vuoden lopulla oli syntynyt pieni pandanpoikanen, jonka näkemistä mekin odotettiin innolla. No eihän se panda enää mikään pieni ollut mutta hurjan suloinen kuitenkin. Itsellä oli toisena mielenkiinnon kohteena koalat - ja olihan ne sööttejä.. :) Parhaat naurut kuitenkin sai villi pingviini, kuin suoraan Happy Feet -leffasta repäisty. Tosi hurjan näkönen kaveri, kuten kuvasta näkyy...

Eihän tuo maanantain n. 7 tunnin kävely Schönnbrunnin tiluksilla tietenkään ollut tarpeeks vaan jatkettiin sieltä suoraan jälleen kerran kaupungin keskustaan ja St. Stephen's Cathedralille. Ei ehditty edellisellä kerralla kiivetä torniin, joten päätettiin ottaa se sitten maanantain aikatauluun. Eihän siinä mitään, reippaat 360 askelmaa ylös, meni silleen loppujen lopuks ihan kevyesti. Mutta kuka olis uskonu, että se niiden alas kapuaminen olis kamalampaa?? Se portaikka oli sellainen liukas spiraaliportaikko ja kun koko ajan piti kattoa varpaitaan, että mihin astui, ni välillä tuntui, että se portaikko alkoi pyöriä silmissä. Ja ne portaat oli siis hieman liukkaatkin vielä, ni piti vähän jännittää vielä jalkoja ettei tullu pää edellä alas (tosin se olis saattanu käydä vähän sutjakammin mut sitä en tiedä olisinko tässä nyt kirjottamassa jos olisin tuon tavan valinnu). Hieman kyllä jalat tärisi kun päästiin takasin maan pinnalle. Odottelin tiistaiaamuna, että mun pohkeet olis ollu ihan jumissa, mutta se jumitus olikin lantion seudulla. Merkillistä. Noh, ainakin tuli kunnon reisitreeni jos ei muuta!

Tiistaina, eli viimeisenä lomapäivänä, oltiin ajateltu Tonavan risteilyä. Lämpöä ja aurinkoa oli kuitenkin luvattu. Luovuttiin kuitenkin siitä suunnitelmasta, koskapa ne paatit oli täysin umpinaisia ja katettuja - eikä kukaan oikeasti voi sellasella kelillä istua missään umpinaisessa paatissa! Otettiin sit jälleen jalat alle ja lähdettiin Belvederen puutarhaan istumaan. Belvedere on siis taas yksi hieno pytinkipalatsi lisää kaikkien moninaisten joukossa. Mikäs siinä istuskellessa 30 asteen lämmössä ja auringossa, hienot maisemat ja kaikkea. Minäkin äidyin poseeraamaan. Alla vielä kuva Belvederen palatsista. Kuten ehkä tästä sepustuksesta voi päätellä, matka oli oikein onnistunut ja eiköhän tuonne vielä joku päivä pidä lähteä uudelleen. Jäi sinne vielä sen verran katseltavaa.. :) Lisää kuvia löytyy perinteisestä kuvaämpäristä!