Koirakuumeesta eroon

Allekirjoittanut on ollut koiravahtina viikon siskon ja miehensä kahdelle kääpiösnautserille eikä ole ollenkaan pahoillaan siitä, että viikko on melkein ohi ja pariskunta palaa lomalta hakemaan koiriaan. Viikon saldona yhdet tortut eteisessä, lenkkihaukut kaikille vastaantulijoille, ohikulkijoille, pyöräilijöille, muille koirille, autoilijoille, lehdille, lenkittäjälle ja koirien omille päänsisäisille äänille, viikonlopun haukkukilpailu naapurin ulvovan koiran kanssa (joka voitti, jatkoi ulvontaa pitkälle aamuyöhön), olohuoneen matolle tyhjennetty hajuvesipullo sekä koiravahdin riekaleiset hermot. Maalaiskoirat voi viedä kaupunkiin, mutta ei niistä saa maalaista pois. Jos jossakin välissä pohdin hankkivani itselleni moisen taidan sen ainakin toistaiseksi unohtaa. Ainakin muutamaksi vuodeksi. Tai vielä useammaksi. Kunnes taloudessa on toinenkin henkilö joka jaksaa sitä koiraa hoivata, en ilmeisesti ole itse niin koirarakas tai viitseliäs, että jaksaisin ryhtyä moiseen. Ja jos jossakin välissä koiran hankinta alkaa tuntua hyvältä ajatukselta lainaan jommalta kummalta siskolta koiraa/koiria lieventääkseni koirakuumetta.