Normiarkea

Aamuherätys suunnilleen seiskalta.
Aamupala.
Hiukset.
Meikki.
Bussipysäkille.
15 min Länsiväylää pitkin Kamppiin.
Parin minuutin kävelymatka säätä uhmaten toimistolle.
8 tuntia töissä.
Parin minuutin kävelymatka säätä uhmaten Kamppiin.
15 min Länsiväylää pitkin Niittykumpuun.
Kauppaan suorittamaan mahdolliset ostokset (toivoen että söötti kassapoitsu on töissä, se on alkanu flirttailemaan!)
Könyminen Niittykallion mäkeä ylös.
Telkkari auki.
Netti auki.
Toisinaan kaksi edellistä kohtaa korvaa kuntosali.
Telkkari auki.
Netti auki.
Iltatee.
Nukkumaan.

Mun elämääni on siis alkanut taas muodostua nämä perinteiset arkirytmit. Senpä takia päätinkin, että jos joku pyytää jonnekin lähtemään niin minähän lähden. Ei enää sohvaperunaa. Tänään tosin otan kotona rennosti, siivoskelen ja yritän saada tuon perhanan rullaverhon toimimaan. Se on oikeesti tosi hankala. Ei meinaa kelata itseään ylös sitten ollenkaan. Toisaalta se kummallinen valoilmiö, joka tunti sitten väläytteli itseään pilvien lomasta on tainnut jo kadota ja tilalle on tullut se perinteinen vesisade. Mitä sitä verhoa sitten enää räpläämään. Olkoon, perhana.