Olen lukenut kyseistä sivustoa jo pitkään ja jutut ovat suurimmaksi osaksi ratkiriemukkaita eivät asiakkaat mielestäni kovinkaan huonoja ole, lähinnä enimmäkseen ajattelemattomia. Omalle kohdallenikin on osunut monen monta hillitöntä vipeltäjää, mutta en niistä sen kummemmin ole minnekään kirjoitellut. Olen lähinnä mielenkiinnolla odottanut, milloin joku bongaa aasiakas.netin ja alkaa kritisoimaan sivuston sisältöä.
Totuushan on se, että kenekään kohdalla ei ole menty kunnianloukkauksiin (kuten Iltalehden keskustelupalstalla jo annetaan ymmärtää), sillä ihmisten nimiä ei ole kerrottu julkisuuteen eikä muitakaan tietoja, joista asiakkaan voisi tunnistaa.
Nämä ovat kertomuksia jokapäiväisistä asiakaspalvelutilanteista. Hieman kärjistäen tietysti suurin osa, mutta eikö tämä kuulu kuitenkin vielä sananvapauden piiriin? Jokainen pieni ihminen kuitenkin ymmärtää, että ketään ei ole tarkoitus loukata. Miksi emme antaisi nöyrien asiakaspalvelijoiden käydä tuulettamassa omia fiiliksiään anonyymilla sivulla? Lyön vaikka vetoa, että kyseiset aasiakkaat, joista on puhuttu sivustolla, puhuvat kotona kuinka huonoa asiakaspalvelua ovat saaneet Y-liikkeen kaupassa/puhelintuessa. Vai meneekö tämäkin jo yleisein holhouksen puolelle? Ensin riivitään kansalta lakupiiput ja sen jälkeen viedään oikeus purkaa ikävien asiakkaiden aiheuttamaa pahaa mieltä? Minua sylettää.Suomen rikoslaki määrää kunnianloukkauksesta:
»Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa
Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.»
(Rikoslain 24. luku, 9 §) taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
0 älähdys(tä):
Lähetä kommentti