Maanantai-illan yllari

Irlannissa on tapana maksaa vuokra kateisella. Taalla ei tunneta perinteista suomalaista tapaa, etta vuokranantaja laittaa postin mukana tilisiirtolaput ja vuokran voi maksaa pankin kautta. Nope. Vuokraisanta kiertaa kaikissa osoitteissa hakemassa henk.koht. vuokran. Ma maksan vuokran joka viikko ja sopimus on, etta lauantaina on vuokranmaksu. Tana lauantaina ei sitten nakojaan kukaan tullutkaan hakemaan vuokraa (ne on nyt vahan lepsuillu viime aikoina, mista lienee johtuu..) enka kylla osannu odottaa, etta tulevat sitten maanantaina karhuamaan vuokrarahoja.

Ma olen vahan jo ounastellukin, etta milloin taa jarjestely oikeesti johtaa johonkin noloon tilanteeseen, kun ei osaa varautua tms. No eilen olin justiin tullu jumpalta ja suihkussa, kun musiikin lapi mukamasa kuulin, etta ovikello soi. Sammutin suihkun ja kuuntelin.. Ei kuulu mitaan, se oli varmaan musiikki. Jatkoin suihkua, ovikello soi uudestaan. Okei, siella oven takana on oikeesti joku. Mut maanantai? Varmaan joku laitapuolen kulkija, en avaa ovea. Sitkeesti siella vaan joku sita kelloa rimputteli ja paatin sit menna kurkkaamaan ikkunaverhojen raosta, etta kenella on noin kovasti paljon asiaa. No siellahan oli vuokraisanta Bernardin veli (ne vuorottelee aina toisinaan, nyt on vissiin Robin vuoro kiertaa). Menin sit kiiruusti vetaan verkkarit jalkaan ja topin paalle, ei kuitenkaan ihan pelkka pyyhe paalla kehdannu menna ovelle. Vahan siina nauratti puolin ja toisin, hehheh, sattuuhan naita. Onneks ei talla kertaa kuitenkaan tullu ovilla avaimilla sisaan...

'S Wonderful, 'S Marvellous!

Kavin sitten perjantaina shoppaamassa ja mun piti ostaa vaan se meikkivoide mut eksyin sitten taas vaihteeks HMV:lle, siis paikalliseen dvd-musa-liikkeeseen ja bongasin sielta Audrey Hepburn DVD-boksin, jota ma yritin metsastaa jo ennen joulua. Taa boksi oli viimeinen koko liikkeessa ja superhyperextratarjouksessa, joten sita EI VOINUT jattaa sinne hyllyyn. Ma olen nyt sitten kattonut kolme niista viidesta leffasta, ja taytyy tahan valiin todeta, etta kylla nuo vanhat klassikot on loistavia!!! Ihan erilainen fiilis kattoa niita verrattuna naihin uusiin leffoihin. Noissa klassikoissa on oikeesti jotain selittamatonta karismaa.

Ja nyt kun puhutaan Old Hollywood karismasta niin vaikka tuo boksi onkin vaan Audrey Hepburn -leffoja ni pitaa vahan hehkuttaa mieskarismaakin. Gregory Peck "Roman Holiday"-leffassa. Ei loydy tuollaista karismaa nykyajan nayttelijoissa!!! No George Clooney on aika lahella. :)

Edit: Piti ihan vaan vertailun vuoks laittaa George tohon alle. On siina kans charmia ja karismaa. On on. Melkeen yhta paljon ku Gregoryssa. George ja Gregory. Ma taisin just keksia nimet mun lapsille (jos ma niita joskus paatan alkaa tekemaan ja jos niista tulee poikia).

Annoying, more annoying, the most annoying????

Taa on taas naita paivia kun kaikki arsyttaa - enka voi edes syyttaa naisten vaivoja paitsi ne ei mun mielestani muutenkaan tee musta normaalia karttyisampaa. Toisaalta taa viikko on ollu yhta arsytysta, joten nakojaan se kaikki kulminoituu viikon viimeseen tyopaivaan. Aamu alkoi ihan mukavasti, hyvin nukutun yon jalkeen nousin reippaana ylos sangysta, vatsalihakset (kylla, ma loysin ne jalleen) hiukan kipeina kun olen tan kaiken raivon voimalla kaynyt kolme (!!!) kertaa lahikuntosalin jumpalla talla viikolla.

Arsytys 1: Bussi on hiukan myohassa, taynna ihmisia, joudun kapuamaan ylakertaan istumaan ja yks nainen lohoaa siina penkilla silleen puolittain eika vaivaudu liikkumaan vaikka ihmiset ehka haluais istumaan. Paatin sit istua seuraavaan vapaaseen paikkaan, joka oli jonkun contractor sedan vieressa, seta luki lehtea oikeen leveesti joten ma jouduin istumaan silleen puolittain kaytavalla. Ja kun kuski sattui olemaan viela vahan rallituulella ni kaikki kireimmat mutkat oli aika mielenkiintosia kun piti yrittaa pysya siina penkilla. Ainakin osittain.

Arsytys 2: Purkkaa mussuttavat ihmiset. Siis don't get me wrong, pureksin itsekin Jenkkia (tai mita merkkia taalta nyt sattuu loytymaan) ja satunnainen purkan paukuttelu saattaa arsyttaa kanssaelajia. Mutta se, etta sita purkkaa pitaa MAISKUTTAA suu auki tapotaydessa bussissa on jotain TODELLA ARSYTTAVAA!!! Mun iPodin volyymit nousi melkeen tappiin saakka ja siltikin se maiskutus kuului musiikin lapi. Mun aamumusiikit on elintarkeita, set the mood for the day. Jotenkin irvokasta kun kesken Mi Mancherain kuuluu jotain maiskutusta.

Arsytys 3: Mun vieressa istuva tanskalaisteini joka maanantaista lahtien alkaa laskemaan tunteja perjantaihin ja koska paasee kotiin. Plus ne lukemattomat kysymykset "What's happening with your PC? Where's x? Can you help me? What? Why? Where? Who?????" Naiden lisaks viela se jatkuva jonkun tv-tunnarin hyraily joka jaa mun paahan soimaan ja joka mun taytyy saada pois soimasta ottamalla jalleen iPodin esiin. Mutta kun ma viimein paasen ansaitulle tauolle ja kaivan iPodin kassini katkoista ni eiko kaikilla oo taas jotain asiaa??

Tama potuttaa minua suunnattomasti. Onneks on viikonloppu edessa. Toivottavasti jotain hyvia uusia leffoja DVD:lla. Pakko lahtea shoppaamaan uutta meikkivoidetta. It's gonna be alright.

Edit: Paiva on jo vahan parempi. Yks henkilo joka on soitellu meille nyt koko viikon ja valittanu tietokoneongelmistaan ja joka oli mua kohtaan tosi tyly yks paiva ja jonka takia ma olen ollu koko viikon pahalla tuulella (tyokavereiden mukaan nagging, bitching and complaining), soitti mun POMOLLE, siis team leaderin ohi korkeammalle taholle ja oli pyytanyt anteeks kaytostaan mua kohtaan, koska ma en ole tehnyt mitaan vaarin ja osaan asiani ja yritin auttaa parhaani mukaan. HAH! Siitas sait, Michael Knight!