Maanantai-illan yllari

Irlannissa on tapana maksaa vuokra kateisella. Taalla ei tunneta perinteista suomalaista tapaa, etta vuokranantaja laittaa postin mukana tilisiirtolaput ja vuokran voi maksaa pankin kautta. Nope. Vuokraisanta kiertaa kaikissa osoitteissa hakemassa henk.koht. vuokran. Ma maksan vuokran joka viikko ja sopimus on, etta lauantaina on vuokranmaksu. Tana lauantaina ei sitten nakojaan kukaan tullutkaan hakemaan vuokraa (ne on nyt vahan lepsuillu viime aikoina, mista lienee johtuu..) enka kylla osannu odottaa, etta tulevat sitten maanantaina karhuamaan vuokrarahoja.

Ma olen vahan jo ounastellukin, etta milloin taa jarjestely oikeesti johtaa johonkin noloon tilanteeseen, kun ei osaa varautua tms. No eilen olin justiin tullu jumpalta ja suihkussa, kun musiikin lapi mukamasa kuulin, etta ovikello soi. Sammutin suihkun ja kuuntelin.. Ei kuulu mitaan, se oli varmaan musiikki. Jatkoin suihkua, ovikello soi uudestaan. Okei, siella oven takana on oikeesti joku. Mut maanantai? Varmaan joku laitapuolen kulkija, en avaa ovea. Sitkeesti siella vaan joku sita kelloa rimputteli ja paatin sit menna kurkkaamaan ikkunaverhojen raosta, etta kenella on noin kovasti paljon asiaa. No siellahan oli vuokraisanta Bernardin veli (ne vuorottelee aina toisinaan, nyt on vissiin Robin vuoro kiertaa). Menin sit kiiruusti vetaan verkkarit jalkaan ja topin paalle, ei kuitenkaan ihan pelkka pyyhe paalla kehdannu menna ovelle. Vahan siina nauratti puolin ja toisin, hehheh, sattuuhan naita. Onneks ei talla kertaa kuitenkaan tullu ovilla avaimilla sisaan...