Saturaatiopiste

Eilen paloi totaalisesti käämit. Kotinetti on temppuillu jo pidemmän aikaa ja eilen se sitten katkoi yhteyttä noin 5 minuutin välein. Revin kaikki johdot ja kaapelit irti, buuttasin sitä modeemia, resetoin asetukset ja asensin kaikki uudelleen - eikä auttanu ollenkaan. Tänään soittelin sitten kiukkusena Welholle ja ne siellä kyseli ummet ja lammet - kaikki perinteiset aspa-kysymykset - ennenkuin viimein tarkistivat notta onko verkoissa vikaa, ja onhan niissä. Kuulemma joku alueellinen vika, mutta kun kukaan muu ei oo valittanu ni ei sitä oo huomattu. No ei meidän talossa varmaan oo muita tehokäyttäjiä ku minä.. Toivottavasti korjaavat sen vian tarpeeks pian. Ärärärr.

Lähdin kaverin henkiseks tueks lauantaina Hartwall Areenalle kattomaan Jokerit-Tappara pronssipeliä. Halli oli puolityhjä, joten eipä ainakaan tarvinnu huutaa kaverin korvaan, jos yritti jotain sanoa pelin aikana. Ostettiin vielä johonki piippuhyllylle ne liput, mutta kun se halli kerran oli niin tyhjä ni hivuttauduttiin sit erätauoilla aina vähän lähemmäks kaukaloa. Se kolmannen erän paikka oli kyllä vikatikki. Onnistuttiin nimittäin löytämään just se katsomonosa, jossa istui kaikki keski-ikäiset katsomokommentaattorianalyytikkoprofessorit, ts. wannabe-Sakari Pietilät. Ne luetteli läpi tasaseen tahtiin pelin kulminaatiopisteitä ja muita. Fläppitaulu vaan puuttui. Että vinkkinä vaan ens kaudelle... Mutta positiivistahan tässä oli se, että Tappara voitti. Vaikka mulla ei juuri mitään mielenkiintoa itse peliä kohtaan ollu niin ainahan se lämmittää mieltä, kun Jokerit häviää. Hähää. Vanhoista tavoista ei vaan pääse eroon. Näin se on.