Kaikkien rämpyttäjien sankari

Olipa kerran Wii-konsoli ja Guitar Hero III alennuksessa ja sinisilmäinen kuluttaja tuotteet itselleen alehintaan kotiin tilaili. Liekö tiennyt tilatessaan minkälaista addiktiota kyseinen laite -- tai laitteet -- aiheuttaa. Kitarasankaria odotellessa aika kului mukavasti keilaten, fiilaten ja höyläten. Mennyt viikonloppu sen sijaan kitaraa veivaten. Kun siihen rokkarimaailmaan sisälle pääsee niin paluuta entiseen ei ole. Sen verran kilpailuhenkinen kun olen niin en malttanut jättää leikkiä sikseen vaan piti kokeilla kuinka pitkälle pääsee. Jo on tullut kahlattua sekä iisi- että meedium-taso läpi. Hard rock halleluja -tasoa en uskalla vielä kokeilla. Taitaa vaatia vähän enemmän sormia kuin mitä meikäläisen käsistä yhteensä löytyy. Mutta sopii tulla haastamaan, olen soittanut Slashin kumoon jo pariin otteeseen.

Edelliseen postiin viitaten, tänään jo luin leffauutisia, että Sex and the City -leffaan on todellakin tulossa jatkoa (kaikki yhdessä: EIIIIIIIIIIIKÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!). Mitäköhän juonta ne tähän ammentaa? Onko Carrie paksuna? Miten se tulee toimeen sinappikoneen kanssa? Äh. En jaksa edes miettiä. Sen sijaan vähän harmittaa kun WB on kieltänyt kaikki huhut Frendit-leffasta. No toivottavasti ne nyt joskus tekis niitä lisäjaksoja edes, niinkuin joskus on ollut myöskin huhua. Kattelin eilen piiiitkästä aikaa parit jaksot diiviidiiltä -- se kuuluisa kiitospäivä-jakso (The One Where Ross Gets High). Aina yhtä riemastuttava. "It tastes like FEET!" Hihihihihihihihihi!!!!!! :D