Teki mieli kirjoitella jotain, mutta en tiedä mistä kirjottaisin. Törmäsinkin tähän Movie Monday -blogiin Isilrahin kautta ja koska minulla ei ole omaa mielikuvitusta, niin päätin ottaa osaa ja alkaa kirjoittelemaan näitä aina kun siltä tuntuu. Näitä ei siis välttämättä tule päivittäin tai sitten innostun joku päivä ja kirjoittelen useamman kerrallaan.
Ensimmäinen aihe on musikaalit ja voihan pojat, näistä löytyis vaikka mitä helmiä. DVD-hyllystäni löytyy useampikin tämän tyylin edustaja. Mieli tekisi kertoa niistä kaikista, mutta tyydyn nyt yhteen megasuosikkiini (koska luulen voivani heittää myöhemmässä vaiheessa vielä yhden tai kaksi musikaalia lisää, hah).
Kyseessä on tietenkin iki-ihana My Fair Lady. Siitä lähtien, kun näin tämän musikaalin ensimmäistä kertaa, olen lallatellut musikaalin kappaleita (laitankin soundtrackin taustalle soimaan) sekä hokenut "The rain in Spain stays mainly in the plain" ja "In Hartford, Hereford and Hampshire hurricans hardly happen" ja tästä musikaalista myös periytyy oma feikkibrittiaksenttini, jota toisinaan huvikseni viljelen. Audrey Hepburn osoittaa upeat näyttelijän lahjansa esittämällä raakkuvalla työläisaksentilla englantia puhuvaa köyhää tyttöä, Eliza Dolittle. Rex Harrisonin näyttelemä Henry Higgings ottaa haasteekseen muokata köyhästä Elizasta lady ja opettaa hänet puhumaan hienostoenglantia.
Jos elokuva ei muuten kirvoita reaktioita, voisin väittää naama pokerilla, että jopa musikaalien vihaaja naurahtaa Ascot Derby-kohtaukselle, jossa on ensinnäkin alussa mahtava musiikkinumero ja kasa naurettavia hattuja ja pukuja. Eliza käyttäytyy kuten lady, kunnes tulee itse laukkakisan aika. Valitettavasti ladyn tsemppausta ei näy alla olevassa klipissä.
0 älähdys(tä):
Lähetä kommentti