perjantai 7. lokakuuta 2011

Movie Monday #5: Päässäni soi ja soi ja soi...

Perjantaifiiliksissä kirjoittelen nyt vielä toisenkin Movie Monday -haasteen. Tämä saattaa olla se kaikkein mieluisin minulle, mutta samalla myös niin kovin vaikea etten selviä yhdellä elokuvalla... Musiikki on minulle monta kertaa se juttu, joka tekee elokuvasta ikimuistettavan. Oikea musiikki korostaa elokuvan eri tilanteita ja jälkikäteen kuunneltuna tuo mieleen ehkäpä tietyn henkilön. Alla listaa eri suosikeistani sekalaisessa järjestyksessä.

Yksi leffasuosikeistani, jonka soundtrack on ihan käsittämättömän kaunis. Muistan kun näin tämän elokuvan ensimmäistä kertaa (tiettyjä kohtauksia ajatellen taisin olla kuitenkin aika nuori..) ja musiikki jäi päähäni soimaan. Tapailin etenkin "The Heart Asks Pleasure First" -kappaletta omalla pianollamme pitkään korvakuulolta ennenkuin sain nuotit itselleni ja opettelin soittamaan ainakin melkein oikein. Tätä kuunnellessa tekee mieleni samantien rynnätä Hellaksen liikkeeseen ja ostaa piano itselleni, ja jatkaa rakkaan harrastuksen parissa. Kyllä minä vielä joskus, kun minulla on aikaa ja rahaa.


En ole nähnyt alkuperäistä Tronia eikä minua aluksi huvittanut tätä uuttakaan nähdä. Yhdistän Tronin automaattisesti nörtteihin, siis kaikenlaisiin pelinörtteihin (no offence), jotka istuvat kuulokkeet päässä aamusta iltaan. Sattumalta kuulin soundtrackin ensin, mikä herätti kiinnostukseni itse elokuvaa kohtaan. En yleensä edes kuuntele Daft Punkia tai muuta tämän tyylistä musiikkia, mutta tämä jotenkin vaan kolahti. En tiedä miksi. Ehkä sisälläni asuva pelinörtti pyrkii tätä kautta esiin, mene ja tiedä. Mutta tätä on kiva kuunnella töissä. Niin ja tykkäsin leffastakin.

Pähkäilin pitkään ensimmäisen haasteen kohdalla laitanko tämän vai My Fair Ladyn. Arvelin kuitenkin, että jossain välissä on joku soundtrack-haaste, ja tännehän tämä sopii kuin nakutettu. Rakastan tätä elokuvaa yli kaiken ja jaksan katsoa tämän yhä uudelleen ja uudelleen. Tarina, miljöö, hahmot, musiikki, kaikki vetoaa minuun ja herättää iloa ja surua, hämmenystä siitä, että Baz Lurhmann on oikeasti niin nerokas henkilö, että on voinutkin tuoda meille jotain näin kaunista katseltavaa (ja kuunneltavaa). Tunnettujen hittien käyttäminen tässä vuosisadan vaihteeseen sijoittuvassa musikaalissa on jotakin niin käsittämättömän toimivaa. Näistä on vaikea valita sitä parasta, mutta päädyin nyt linkittämään Ewan McGregorin esittämän "Your Song" -kappaleen. Tämä on niin ihana versio.

Tämä on varmaan yksi yllärisuosikeistani leffan ja musiikin suhteen. En yleensä pidä näistä väkivaltapläjäyksistä, mutta tämä vetosi minun synkään puoleeni jollain hämärällä tavalla. Ja nämä Robert Rodriguezin musiikit vaan jäävät päähän soimaan. Tämä on erittäin hyvää siivousmusaa, angstiseen mielentilaan sopivaa??

Rakastuin Vangeliksen sävellyksiin muistaakseni lukiossa kuullessani "Conquest of Paradise" -kappaleen ensimmäistä kertaa. Tämä toimi kimmokkeena kirjoittaa jopa esitelmä elokuva- ja näyttämömusiikista sekä herrasta itsestään. Vangelis on tuottanut vuosien saatossa useita mielettömän upeita sävellyksiä mm. "Blade Runner", "Aleksanteri" sekä Oscar-palkittu "Chariots of Fire". Itse elokuvat eivät ole minua niin paljon säväyttäneet, mutta musiikki teki niistä katseltavia.


Elokuvamusiikista ei voi puhua mainitsematta John Williamsia. Hänen sävellyksensä kun soivat noin joka toisessa Hollywood-leffassa. Harry Potterin tunnusmusiikki ensimmäiseen elokuvaan, Indiana Jones ja tietenkin, Tähtien Sota. 'Nuff said, eiköhän tämä riitä.

0 älähdys(tä):